Kansallispäiviä ja polkupyöriä

Anni tuli perjantaina lomalle tänne Pariisiin. Hän on täällä seuranani ensi viikon torstaihin saakka, jolloin lennämme yhdessä Suomeen häihin. Ihanaa oli tavata lähes kuukauden tauon jälkeen.

Lauantaina vietimme yhdessä miljoonien ranskalaisten kanssa Bastille vankilan vapautuksen muistopäivää. Aloitimme sen menemällä Champs Elyseen reunalle katsomaan kansallispäivän paraatia. Paraatia varten oli lähialueen kadut hyvin tarkkaan suljettu, ja joka risteyksessä oli useita poliiseja vartioimassa. Paraatin katselijat oli pakotettu kulkemaan vain tiettyjä katuja pitkin Champs Elyseen reunalle. Paraatikatu itsessään oli reunustettu kahdessa rivissä olevilla mellakka-aidoilla. Katua lähemmän aidan viereen pääsi ainoastaan metallinpaljastimien läpi ja vain rajattu määrä väkeä. Me olimme paikalla sen verran myöhässä ettemme tuonne mahtuneet, joten jouduimme kurkkimaan kauemman aidan takaa. Väkeä oli kuin Rovaniemen markkinoilla, mutta onnistuimme näkemään vilaukselta ranskan keisarin Sarko 1:n matkaavan kultaisilla vaunuillaan sadanpäämiehensä vierellä. Lisäksi näimme kahdeksan suomalaisen kadetin osaston edustamassa Suomea EU-joukkojen paraatissa.

Pääosa paraatista muodostui ranskalaisten joukkoosastojen esittäytymisistä, mutta väenpaljoudesta johtuen emme paljon muuta nähneet kuin ratsain kulkeneen kansalaiskaartin soittokunnan ja ratsujoukot, sekä ylilennon tehneet ilmavoimien osastot. Lähdimmekin kävelemään kotia kohti jo ennen paraatin päättymistä. Itseasiassa kotimatkalla näimmekin sitten lähempää ja paremmin paraatista pois siirtyviä joukkoja, mm. sisäministeriön poliisiosastot, santarmien moottoripyöräosaston sekä em. ratsujoukot lähi- ja hajuetäisyydeltä. Näimme myös helikopterilaivueiden ylilennon Louvren pihalta. Olo oli kuin Ilmestyskirja Nyt-elokuvassa kun taistelu- ja kuljetushelikopterilaivueet tulivat näkyviin kaukaa, Champs Elyseen toisessa päässä olevan riemukaaren takaa ja lensivät sitten hitaasti ylitsemme.

Paraatista jäi näkemättä livenä mm. soittokuntien kuviomarssiesitykset, jotka kuitenkin katsoimme myöhemmin kotona nauheitettuna tietokoneelta. Näkemättä jäi myös kuinka presidentti Sarkozy pysäytti koko itsenäisyyspäivän kulkueen vain mennäkseen kättelemään aidan vieressä olevia hullaantuneita ranskalaisia. Koko paraatista jäi vähän ristiriitainen maku. Homma vaikutti yhtä antiikkiselta ja pompöösiltä kuin sotilaiden paraatit jo rooman valtakunnan aikana, mukaan lukien presidentin ja kenraalinsa pönöttely kulkueessa. Ranskalaisparoilla kun ei ole enää omaa kuningasta tai keisaria, niin joutuvat raukat tyytymään presidenttiinsä. Toisekseen ranskalaisten sotilaallinen menestys ja osallistuminen ei nyt ehkä ole ainakaan näin suomalaisin silmin ollut kovin hurrattavaa. Ranskalaisten parhaat taistelujoukot ovatkin tällä hetkellä muukalaislegioonassa - jotka koostuvat muista kuin ranskalaisista. Tunnustettava on kyllä, että ranskalaisten sotateollisuuden saavutukset, mm. lentokoneiden osalta ovat varsin huomattavia. Havaittavaa oli myös, että kansallispäivän vieton paraatiosuuteen otti osaa huomattavan vähän etnisten vähemmistöjen edustajia. Olisiko niin, että kansallisaate ei ole iskostunut maahanmuuttajiin?

Paraatin jälkeen sotilasosastot hajaantuivat eri puolille kaupunkia ja esittelivät toimintaansa. Olikin hassua havaita lauantailiikenteen joukossa panssariajoneuvoja ja tankkeja. Itsenäisyyspäivä oli lisäksi tuonut kaduille tuhansittain poliiseja. Erilaisia poliisin miehistönkuljetusautoja näkyi vähän joka kadunkulmassa. Meidän tiemme vei kuitenkin kotiin päivälevolle ja pitämään vähän siestaa, sillä viikonloppuna täällä oli oikein hieno ja kesäisen kuuma sää. Eilen lämpömittari huiteli hyvinkin 30 asteessa, mutta tänään onkin sitten jo viileämpi ja kosteampi sää.

Lauantaina menimme illalla viettämään piqueniqueta Eiffel-tornin lähistölle, mutta aikomamme Champ de Marsin puisto oli suljettu siellä järjestettävää ilmaiskonserttia varten, eikä alueelle saanut viedä omia eväitä (lue pulloja). Satu liittyi seuraamme ja pidimme piknikiä lopulta joen varressa puun alla varjossa pienellä nurmikolla monien muiden pariisilaisten tapaan. Eiffel-tornin lähistölle valui tuhansittain ihmisiä seuraamaan ilmaiskonserttia (mm. Nelly Furtado, Laura Pausini) sekä sen jälkeen alkanutta kansallispäivän ilotulitusta. Ilotulitus oli ehkäpä hienoin koskaan näkemäni. Tänä vuonna kansallispäivän ilotulituksen teemana oli elokuva ja elokuvamusiikki. Ilotulitus oli suunniteltu yhteen eri elokuvine musiikkien kanssa. Mukana oli ainakin In the mood for Love, Harry Potter ja tähtiensota. Ilotulitus kesti yli puoli tuntia huipentuen viimeisen viidenminuutin aivan silmittömään (onneksi näkö ei mennyt) paukkeeseen ja välkehdintään. Kooltaan sitä voisi kuvailla, että se on kaikki elokuussa Helsigissä järjestettävän ilotulituskisan esitykset peräkkäin + tuo viidenminuutin huikea loppuräiske. Tosin, ilotulituskisan osallistujien eduksi on todettava, että täällä ei ehkä nähty aivan yhtä kekseliäitä temppuja kuin Helsingin kisassa. Juomien loppuminen kesken iltaa ei muuten Pariisissa ole mikään ongelma. Iltakymmeneltä oli läheisestä kioskista hyvinkin saatavilla vielä kaikkia kuviteltavissa olevia väkijuomia oluesta ja samppanjasta Finlandia-vodkaan.

Sunnuntai oli siesta- ja Tour de France-päivä. Katselimme telkkarista Touria, jonka jälkeen menimme Luxembourgin puistoon pitämään hellettä ja lueskelemaan lehtiä ja kirjoja puiden varjoon. Puiston puut ovat muuten hyvä keksintö; vaikka ulkona muuten olisikin tuskastuttavan kuuma, niin puitten varjossa pystyy varsin hyvin istuskelemaan jos on vähänkin tuulta. Illalla kävimme vielä syömässä Rue de Bucin ravintola-alueella ja haistelemassa iltatuulta Pont des Artsilla :-D

Jaa, niin polkupyörät. Täällä tosiaan alkoi eilen joukkoliikenteen uusi aikakausi (kuten paikalliset mainostavat). Pariisin kaupunki toi yhdessä JC Decaux-firman kanssa kaduille yli 10000 fillaria yli 750 lainauspisteeseen. Rakenteilla on vielä toiset 750 lainauspistettä ja fillareita on tarkoitus tuoda liikenteeseen yhteensä yli 20000. Ideana on, että fillarit täyttäisivät osan joukkoliikenteen tarpeista ja korvaisivat lyhyitä taksi, bussi- ja metromatkoja. Fillareita saa lainata päivän ajan eurolla, viikon 5 eurolla ja vuoden 29 eurolla. Kerrallaan fillaria saa käyttää tosin vain 30 minuuttia ilmaiseksi, ylimenevästä ajasta veloitetaan. Ideana on että pyörät palautuisivat takaisin telineisiin heti kun niitä ei käytetä. Palauttaa pyörän voi mihin tahansa lainaustelineistä joita on vähintään 300 metrin välein. Lyonissa tällainen lainapyöräsysteemi on ollut jo vuoden käytössä ja hyvien kokemusten perusteella täälläkin uskallettiin lähteä tähän projektiin. Lauantain HS kertoi myös matkailusivuillaan Pariisin fillareista. Pyörät näyttävät hienoilta, mutta vielä en ole kerinnyt niitä testaamaan. Kerron koeajotuloksista myöhemmin!