Vaikutteita

Perjantaina ei sitten saatukaan sadetta, joten muutimme suunnitelmamme ja lähdimme kävelylle kaupunkia ympäri. Lopulta sää osoittautui erittäin mukavaksi kaupunkikierrokselle. Kävimme mm. pienessä, mutta mukavassa Marie Curie-museossa ihastelemassa Nobel-palkintoja sekä haistelemassa Marie Curie-kemian yliopiston akateemista ilmapiiriä. Iltapäivällä taasen suuntasimme Orangerien museoon ihailemaan Monet'n valtavia lummemaalauksia. Orangerien museon viime vuonna valmistunut remontti vaikutti harvinaisen onnistuneelta, ja lummemaalaukset saivat oikeutusta uusista luonnon valon valaisemista ovaalin muotoisista saleista.

Lauantain ohjelmaan kuului tutustuminen Orsayn museoon. Pariisilaiset museot jaksavat kerta kerran jälkeen hämmästyttää. Orsayn museo, vaikka onkin jo yli 20 vuotta vanha, on edelleen erittäin moderni. Valoisan, jättimäisen keskusaukion veistoskokoelma vetää vertoja, ja ehkä jopa ylittää Louvren veistospihat (Cour Puget, Cour Branly). Orsayssa oli esillä vaihtuvana näyttelynä ranskalaisen taidevälittäjän Ambroise Vollardin aikoinaan ostamia ja välittämiä teoksia Cezannesta Picassoon. Tämä vaihtuva näyttelyly itsessään oli jo riittävä yhdelle näyttelykerralle, joten vakituisen kokoelman tutkimiseen ei jäänyt hirveästi voimia. Kokoelmiin kuuluvan Whistlerin "taitelijan äiti"-teoksen kohdalla ei voinut olla tyrskähtämättä.

Lauantai-illalle suunnittelemamme ilta-pala Eiffel-tornin luona jäi haaveeksi, sillä koimme hieman vastoinkäymisiä Velib-matkallamme. Tämä Velib-järjestelmä ei näemmä toimi aina niinkuin halutaan, sillä iltaisin ja viikonloppuisin pyörät häviävät keskustan ja asuinalueiden pyörätelineistä ja toisaalta suosittujen ravintola-ja illanviettoalueiden pyörätelineet ovat täynnä. Näin ollen emme voineet jättää pyöriä Eiffelin alueella mihinkään telineeseen, vaan jouduimme etsimään tyhjää telinettä lähempänä omaa kämpää. Kaiken lisäksi tilannetta pahensi se, että Velibin tietokonejärjestelmä kärsii huomattavista lastentaudeista, joten osa pyöräparkeista oli senkin vuoksi jo poissa käytöstä. Lisäksi vapaan pyörätelineen etsiminen ei onnistunut tietojärjestelmän vikojen takia. Hieno järjestelmä vaikuttaa tällä hetkellä valitettavasti vielä liian epäluotettavalta jotta sitä uskaltaisi käyttää vaikkapa työmatkoihin.

Olemme muutamana iltana käyneet iltapalalla Seinen rannalla, kuten myös lauantaina illalla. Olemme ottaneet mukaan kaupasta evästä ja jonkun sopivan viinin. Viinit ovat täällä edullisia, 4-5 euron viinit ovat jo laatujuomia. Paikallinen tapa ilmoittaa viinit valmistusalueittain vain tuottaa suunnattomasti vaikeuksia, sillä Alkossa on tottunut hyviin selostuksiin rypäileistä ja mausta sekä sopivuudesta eri ruokalajien kanssa. Täkäläisillä viinihyllyillä tulee vähän ikävä Alkon myyjien ammattitaitoa...

Eilen kävimme Vincennesin linnassa Pariisin kaakkois-nurkassa. Vincennesin linna on Kaarle 5. 1300-luvulla rakennuttama linna, jossa on erityisen hieno, kahden vallihaudan takana oleva päätorni. Päätorni on ollut 12 vuotta remontoitavana ja avautunut yleisölle vasta tänä kesänä. Vincennecin linna on 1600-luvulta alkaen toiminut vankilana, mm. markiisi De Sadelle. Sunnuntain ohjelmistoon kuului myös kiertely Bastille alueella. Bastillen 1989 valmistunut ooppera-rakennus on muuten tyyliltään ja portiltaan hämmästyttävän paljon kansallisoopperan näköinen. Kävimme myös Jardin des Plantesin puistossa, joka on oikeammin luonnontieteellisen museon kasvitieteellinen puutarha. Jardin des Plantesissa on myös osana luonnontieteellistä museota maailman toiseksi vanhin eläintarha, jossa kävimme moikkaamassa kaukaisia serkkuja. Häkissä olleet ihmisapinat vaikuttivat jotenkin surullisilta, tai ainakin sellainen olo tuli. Niillä kun on hyvinkin paljon inhimillisiä piirteitä.

Illalla kävimme syömässä Satun kanssa porukalla vielä Le Procope-nimisessä ravintolassa Bvd. St. Germainin lähistöllä. Le Procope on Pariisin vanhin edelleen toimiva ravintola, perustettu 1686. Siellä ovat vierailleet aikojen saatossa itsemme lisäksi kuuluisuuksia kuten Napoleon ja Benjamin Franklin. Ravintolan sisustus oli erityisen komea ja osittain peräisin 1700-luvulta. Ruokakin oli hyvää, valitettavasti tarjoilijoilla sattui olemaan vähän huono päivä eikä palvelu ollut parasta mahdollista.

Tänään taas satelee, mutta eiköhän tässä keritä vielä kaikenlaista kiertelemään.