Tänään sain ensimmäisen palkkakuitin käteeni. Eipä se (palkka) suuri ole, mutta palkkakuitti on pidempi kuin Suomessa. Kaikenlaisia ihmeellisiä lyhennyksiä ja maksuja kyllä riittää tuplasti suomalaisiin ennakonpidätyksiin ja työttömyysvakuutusmaksuihin verrattuna. Selvittelin myös tänään voinko siirtää työajanlyhennyspäivän (RTT) jollekin toiselle viikolle, mutta pomoni oli vähän nihkeä sen suhteen. Syynä on harjoittelijoiden vakuutukset ja niiden voimassaolo. Täällä harjoittelijoitten pitää olla vakuutuksen takia töissä määrätty työaika, sillä työnantaja on vastuussa harjoittelijasta sinä aikana kun työsopimuksessa lukee. Siksipä kaikki poikkeavat työajat aiheuttavat enemmän paperitöitä kuin normaalien työntekijöiden kanssa. Normaaleilla palkatuilla on oma RTT-tili jonne voin tehdä vapaapäiviä varastoon ja sitten käyttää niitä tarvittaessa. RTT (reduction de temps de travail) muuten otettiin käyttöön kun täällä päätettiin korjata työttömyyttä lyhentämällä työaika 40 tunnista 35 tuntiin. Työajanlyhennyksen käytännön toteutus sitten on työpaikkakohtaista. RTE:n malli tuntuu sinänsä aika fiksulta. Ylitöitä täällä ei tunneta - eikä työajan seurantaa. Mitään raportointia työajan käytöstä en myöskään ole nähnyt käytettävän.
Tänään oli työpäivän päätteeksi samppistuokio kun Emmanuelle oli viimeistä päivää töissä. Emmanuelle siirtyy äitiyslomalle ja muuttaa Ranskan Gyuanaan. Hänen miehensä on töissä ESA:n Guyanassa sijaitsevassa avaruustukikohdassa. Suomalaisittain tuntuu aika hasardilta tuollainen lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen viidakon keskellä. Btw. päivänsankari ei juonut samppanjaa...
Töissä olen viime viikosta pakertanut simulointeja ASTRE:lla. Tutkin sähköverkon kuormanirroitusautomaatiota ja vertailen paikallisen ja keskitetyn automaation eroja. Tässäpä lyhyt selostus hommasta niille joita kiinnostaa:
Bretagnen alueen sähkönsiirtoverkko on heikohko alueen kasvaneeseen tehon tarpeeseen nähden, eikä kestä kovin hyvin esim. EHV-johdolla tai ala-asemalla (225kV ja 400kV) tapahtuvaa vikaa. Ongelmana on myös tehontuotannon puute alueella. Uusien johtojen rakentaminen tai tuotannon lisääminen alueelle on kuulemma turhan kallista ja poliittisesti vaikeaa, ja siksipä tutkitaankin josko automaattisella kuormien irroittamisella voitaisiin hoitaa jännitteet kuntoon vikatilanteissa. Tätä varten alueelle on suunniteltu joko paikallista, 90kV ja 65kV ala-asemakohtaista automaatiota tai laajempaa 225kV alueen automaatiota.
Keskitetyssä automaatiossa tarkkaillaan koko 225kV-verkon jännitettä, ja automaatti kytkee 20kV jännitteeseen kytkettyjä kuormia irti tarpeen mukaan jännitteen nostamiseksi. Ongelma tässä on se, että automaatio vaatii tietoliikenneyhteyden 225/90kV ja 225/65kV sekä 90/20kV ja 65/20kV ala-asemien välillä. Tietoliikenneyhteydet ovat tunnetusti kalliita ja epävarmoja, joten selvittelemmekin josko kuormanirrotusautomaatio voitaisiin rakentaa erikseen jokaiselle 90kV ja 65kV ala-asemalle ja näin selvitä ilman tietoliikenneyhteyttä ala-asemien välillä. ASTRE:en ohjelmoidaan aluksi jokaiselle ala-asemalle omat parametrinsä joilla sen pitää reagoida jännitteen alenemaan ja sitten laukaista haluttu määrä kuormaa irti. Sen jälkeen tehdään dynaaminen simulaatio verkolle jossa tapahtuu esim. johdon tai generaattorin irtoaminen ja tutkimme kuormanirroitusautomaation toimintaa eri parametreillä. Gentin yliopisto Belgiassa on jo aiemmin tehnyt vastaavan tutkimuksen keskitetylle automaatiolle, joten käytämme sitä vertailukohtana.
Sitten muuta: Alkuviikko oli kylmä ja sateinen. Töistä kotiin päästyä ainoa järkevä toimi mitä jaksoi ja pystyi tekemään oli juoksulenkki Seinen rantoja pitkin. Museot menevät arkisin kiinni jo puoliseitsemän maissa, joten töitten jälkeen on aika mahdotonta ehtiä museoihin, joka sinänsä on kyllä sääli. Tänään oli parempi päivä sään puolesta, joten koskapa en em. samppanjatarjoilun takia ehtinyt normaaliin junaani, päätin kokeilla työmatkaa Montparnassen kautta. Junamatka on suorempi ja nopeampi (n. 10 min) kuin normaali junamatkani (30min.), mutta vaatii vaihdon metroon ja 5 minuutin metromatkan. Vaihto Montparnassen asemalla onkin aika hauska. Asema on tolkuttoman iso ja siirtymistä junalta metroon on kuin isolla lentokentällä konsanaan. Onneksi fiksut ranskikset ovat keksineet liukumatot joilla matkanteko käy nopsaan. Montparnassen aseman käytävällä onkin rinnakkain useampi liukutaso jotka kuljettavat eri nopeuksilla. Otin tietysti nopeimman, 9 km/h kulkevan tason. Tasolle mentäessä pitää astua hauskojen pyörivien rullien päälle ennen kuin pääsee itse liukutasolle. Normaali RER C junani jää heinäkuussa liikennöintitauolle kun täällä alkaa ratakorjaukset ja nopein työmatkani tulee olemaan juuri Montparnassen kautta.
Eilen oli myös ensimmäinen junaliikenteen sosiaalinen mielenilmaus, eli lakko, kun SNCF seisotti joka toista Versaillesin ja Pariisin välistä junaa iltapäivän. Liikkumiseen liittyen piti kertoa vielä, että sain tänään oman NAVIGO-matkustuskorttini. Kyseessä on vähän YTV:n matkakorttia vastaava kortti, mutta kuvalla varustetuna. Kortti tuli nopeasti, neljässä päivässä, sillä tein tilauksen vasta viime sunnuntaina. Täällä alkoi myös tänään kesäalennukset, osa porukasta meidänkin työpaikalla otti kuulemma vapaapäivän vaan ehtiäkseen ensimmäisenä ostostelemaan. Lauantaina täytynee jatkaa lähialueen museoihin tutustumista ja käydä poikkeamassa juuri tunti sitten (VIP-vieraille) avattuun fnac-elektroniikkaketjun uuteen Apple-myymälään tässä ihan nurkilla Boulevard Saint-Germanilla. Nytpä nautiskelen affogatoni (jäätelöpallo jonka päälle kaadetaan kuumaa kahvia) loppuun ja siirryn kotiin valmistautumaan tulevaan työpäivään.
torstai 28. kesäkuuta 2007
sunnuntai 24. kesäkuuta 2007
Lentokoneita ja kirkkoja
Perjantaina illalla iski sitten reissun eka oikea koti-ikävä. Suurin syy siihen oli torstai-illan juhlimisesta jäänyt väsy, mutta sitä ei hirveästi auttanut kun yksikseen piteli sadetta ja aatteli juhannussaunaa Suomessa. Onneksi tuo helpotti kun nukkui kunolla.
Lauantaina suuntasin kohti Le Bourgetin lentonäyttelyä hieman Pariisin ulkopuolelle. Näyttely on maailman suurimpia ja järjestetään vuorovuosin Birminghamin lentonäyttelyn kanssa. Paikalla oli edustettuina käytännössä kaikki maailman ilmailualan yritykset. Alkuviikon ammattilaisesittelyjen jälkeen lauantai oli näyttelyn yleisöpäivä - ja sitä riitti. Paikalla oli kymmeniätuhansia ihmisiä jotka aamupäivällä tungeksivat näyttelyhalleissa. Kahden aikaan porukka kerääntyi istumaan nurmikentälle seuraamaan lentonäytöstä. Lentonäytökset ovat Pariisissa olleet koko kansan huvia jo lähes sadan vuoden ajan. Tunnelmassa olikin jotain 1900-luvun alun tunnelmaa kun kansa kokoontui ihastelemaan tekniikan saavutuksia eväskorien kanssa.
Sää ei lauantainakaan suosinut, mutta pienet sadekuurot eivät porukkaa juuri haitanneet. Taivaalla pöristeli helikoptereita, taitolentokoneita, siviilikoneita ja sotilaskoneita. Vaikka Airbus 380 jättiläiskone ei ensimmäistä kertaa esillä ollutkaan, niin se oli silti näyttelyn ehdoton yleisön suosikki. Jättiläiskone liiteli taivaalla hurjan ketterän näköisesti ja hiljaisesti kuin suuri valkoinen valas. Eri maata olivat sitten hävittäjät joiden näytökset olivat täynnä pauketta, melua, hurjia pyörähdyksiä, rajuja kiihdytyksiä ja väistöjä. Erikoisimpa olivat ehdottomasti taisteluhelikoptereiden näytökset jossa esiteltiin miten helikopterilla voi tehdä silmukan tai lentää roottori pystysuorassa asennossa nokka kohti maata! Lisäksi oli demonstraatiot evakuonnista peräluukullisella kuljetuskoneella ja kommandojen siirtämisestä kuljetushelokopterilla. Paikalla oli (ulkomuistista) ainakin A380, Dassault FX7, Rafale, F16, F18E, Eurocopter TIGRE, TECMECHANICA C27J, Eurofighter Typhoon ja Tornado. Lopuksi nähtiin taitolentoa Fouga Magisterilla. Tässä A380 kaartaa kohti yleisöä.
Lentonäyttely oli aikamoinen teollisuuden ja tekniikan voimannäytös. Vähän surulliselta vaan tuntuu että tämä teollisuuden ala pyöriin hyvin suurelta osin aseteollisuuden pohjalta. Paikalla olleet asejärjestelmien toimittajat ja armeijan väreissä olleet koneet näyttivät aika irvokkailta kun miettii mitä niillä tehdään paraikaa eri puolilla maailmaa. Toista ääripäätä edusti sitten ESA:n ja EADS:n avaruusalukset (Ariadne 5). Näistähän olikin juttua myös Suomen lehdissä kun EADS:n avaruusturistilistalle ensimmäiseksi ilmoittautui kolme suomalaista.
Huolimatta pilvisestä säästä onnistuin taivaalle tiiraamisella polttamaan nenäni ja naamani sekä saamaan pienen auringonpistoksen. Ehkä töissä sisällä istuskellessa ei osaa oikein suhtautua ulkona paistavaan aurinkoon riittävällä varovaisuudella.
Lentonäyttelystä suuntasin suoraan CDG:lle (viereinen lentokenttä 10km päässä) moikkaamaan Annia joka oli matkalla Pariisin kautta Durbaniin Etelä-Afrikkaan. Viiden tunnin vaihdon aikana ehdimme hyvin käymään syömässä lentokentän ravintolassa. Kiva oli tavata vaikka pikaisestikin vain ja hienoa että tällainen mahdollisuus piipahtaa vaihdon aikana Ranskassa on olemassa.
Tänään oli museo- ja kirkkopäivä. Puolen päivän aikoihin pääsin tutustumaan Hotel de Clunyyn ja keskiajan museoon. Hotel de Cluny on 1400-luvun Pariisin ainoita säilyneitä yksitysrakennuksia. Sen yhteydessä toiminut luostari sekä muinainen paikalla ollut roomalaisaikaien kylpylä on 1800-luvun puolivälissä muutettu keskiaikamuseoksi. Pariisi on siitä jännä paikka, että täällä on renesanssin ja vallankumouksen aikana koetettu hävittää näköpiiristä keskiajan muistomerkkejä. Vallankumouksen aikana kirkkoa lyötiin oikein tosissaan ja 1800-luvun alussa Pariisistakin purettiin pari vanhaa kirkkoa sekä mm. Notre Damen seiniltä poistetiin pyhimyksiä esittäiviä veistoksia. Niinpä keskiaikamuseo on lähes ainoita keskiaikaisia paikkoja Pariisissa parin vanhimman kirkon ohella. Keskiaika koettiin aikoinaan niin mustaksi ajaksi historiassa että siitä haluttiin päästä irti ja hävittää kaikki siihen viittaava. Pariisin keskiaikaiset kadutkin ovat paria paikkaa lukuunottamatta historiaa 1840-luvulla tehdyn keskustan uudenlleenjärjestelyjen jäljiltä. Keskiaikamuseon komeimpia nähtävyyksiä ovat 1400-luvun suuret seinäkankaat joissa esiintyy erilaista keskiaikaista symboliikkaa. Kierroksen päälle kävin sitten katsastmassa vielä pari 5. kaupunginosan vanhinta kirkkoa sekä St. Germain-des-Pres:n kirkon.
Lauantaina suuntasin kohti Le Bourgetin lentonäyttelyä hieman Pariisin ulkopuolelle. Näyttely on maailman suurimpia ja järjestetään vuorovuosin Birminghamin lentonäyttelyn kanssa. Paikalla oli edustettuina käytännössä kaikki maailman ilmailualan yritykset. Alkuviikon ammattilaisesittelyjen jälkeen lauantai oli näyttelyn yleisöpäivä - ja sitä riitti. Paikalla oli kymmeniätuhansia ihmisiä jotka aamupäivällä tungeksivat näyttelyhalleissa. Kahden aikaan porukka kerääntyi istumaan nurmikentälle seuraamaan lentonäytöstä. Lentonäytökset ovat Pariisissa olleet koko kansan huvia jo lähes sadan vuoden ajan. Tunnelmassa olikin jotain 1900-luvun alun tunnelmaa kun kansa kokoontui ihastelemaan tekniikan saavutuksia eväskorien kanssa.
Sää ei lauantainakaan suosinut, mutta pienet sadekuurot eivät porukkaa juuri haitanneet. Taivaalla pöristeli helikoptereita, taitolentokoneita, siviilikoneita ja sotilaskoneita. Vaikka Airbus 380 jättiläiskone ei ensimmäistä kertaa esillä ollutkaan, niin se oli silti näyttelyn ehdoton yleisön suosikki. Jättiläiskone liiteli taivaalla hurjan ketterän näköisesti ja hiljaisesti kuin suuri valkoinen valas. Eri maata olivat sitten hävittäjät joiden näytökset olivat täynnä pauketta, melua, hurjia pyörähdyksiä, rajuja kiihdytyksiä ja väistöjä. Erikoisimpa olivat ehdottomasti taisteluhelikoptereiden näytökset jossa esiteltiin miten helikopterilla voi tehdä silmukan tai lentää roottori pystysuorassa asennossa nokka kohti maata! Lisäksi oli demonstraatiot evakuonnista peräluukullisella kuljetuskoneella ja kommandojen siirtämisestä kuljetushelokopterilla. Paikalla oli (ulkomuistista) ainakin A380, Dassault FX7, Rafale, F16, F18E, Eurocopter TIGRE, TECMECHANICA C27J, Eurofighter Typhoon ja Tornado. Lopuksi nähtiin taitolentoa Fouga Magisterilla. Tässä A380 kaartaa kohti yleisöä.
Lentonäyttely oli aikamoinen teollisuuden ja tekniikan voimannäytös. Vähän surulliselta vaan tuntuu että tämä teollisuuden ala pyöriin hyvin suurelta osin aseteollisuuden pohjalta. Paikalla olleet asejärjestelmien toimittajat ja armeijan väreissä olleet koneet näyttivät aika irvokkailta kun miettii mitä niillä tehdään paraikaa eri puolilla maailmaa. Toista ääripäätä edusti sitten ESA:n ja EADS:n avaruusalukset (Ariadne 5). Näistähän olikin juttua myös Suomen lehdissä kun EADS:n avaruusturistilistalle ensimmäiseksi ilmoittautui kolme suomalaista.
Huolimatta pilvisestä säästä onnistuin taivaalle tiiraamisella polttamaan nenäni ja naamani sekä saamaan pienen auringonpistoksen. Ehkä töissä sisällä istuskellessa ei osaa oikein suhtautua ulkona paistavaan aurinkoon riittävällä varovaisuudella.
Lentonäyttelystä suuntasin suoraan CDG:lle (viereinen lentokenttä 10km päässä) moikkaamaan Annia joka oli matkalla Pariisin kautta Durbaniin Etelä-Afrikkaan. Viiden tunnin vaihdon aikana ehdimme hyvin käymään syömässä lentokentän ravintolassa. Kiva oli tavata vaikka pikaisestikin vain ja hienoa että tällainen mahdollisuus piipahtaa vaihdon aikana Ranskassa on olemassa.
Tänään oli museo- ja kirkkopäivä. Puolen päivän aikoihin pääsin tutustumaan Hotel de Clunyyn ja keskiajan museoon. Hotel de Cluny on 1400-luvun Pariisin ainoita säilyneitä yksitysrakennuksia. Sen yhteydessä toiminut luostari sekä muinainen paikalla ollut roomalaisaikaien kylpylä on 1800-luvun puolivälissä muutettu keskiaikamuseoksi. Pariisi on siitä jännä paikka, että täällä on renesanssin ja vallankumouksen aikana koetettu hävittää näköpiiristä keskiajan muistomerkkejä. Vallankumouksen aikana kirkkoa lyötiin oikein tosissaan ja 1800-luvun alussa Pariisistakin purettiin pari vanhaa kirkkoa sekä mm. Notre Damen seiniltä poistetiin pyhimyksiä esittäiviä veistoksia. Niinpä keskiaikamuseo on lähes ainoita keskiaikaisia paikkoja Pariisissa parin vanhimman kirkon ohella. Keskiaika koettiin aikoinaan niin mustaksi ajaksi historiassa että siitä haluttiin päästä irti ja hävittää kaikki siihen viittaava. Pariisin keskiaikaiset kadutkin ovat paria paikkaa lukuunottamatta historiaa 1840-luvulla tehdyn keskustan uudenlleenjärjestelyjen jäljiltä. Keskiaikamuseon komeimpia nähtävyyksiä ovat 1400-luvun suuret seinäkankaat joissa esiintyy erilaista keskiaikaista symboliikkaa. Kierroksen päälle kävin sitten katsastmassa vielä pari 5. kaupunginosan vanhinta kirkkoa sekä St. Germain-des-Pres:n kirkon.
perjantai 22. kesäkuuta 2007
Ruumiin ja sielun kulttuuria
Kulttuuri tarkoittaa alun perin maanviljelyä. Kävinkin hoitamassa ruumiini viljelyitä (kuntoa) keskiviikkona juoksulenkillä. Kyseessä oli ensimmäinen lenkki täällä, sainhan uudet lenkkaritkin vasta viime viikolla. Kolmen vartin lenkin aikana ehtii nähdä kovasti kaikenlaista. Keskiviikon lenkki kiersi mm. Orsayn museon, Eiffel-tornin ja Invalides-museon. Hyvältä tuntui kyllä pitkästä aikaa saada veri kiertämään kunnolla - sykemittarikin oli sitä mieltä! Juokseminen täällä on pääsääntöisesti asvaltilla ja kivetyksellä juoksemista ja alkumatkasta joutuu väistelemään turisteja ihan tosissaan.
Eilinen oli sitten vuorostaan fyysisen palauttelun paikka ja aika taidenautinnoille. Ranskan kulttuuriministeriö järjestää vuosittain 21.6. (nyt 26. kerta) keskikesän kunniaksi ranskalaisille ympäri maailman musiikkijuhlan Fete de la Musique http://www.fetedelamusique.culture.fr/. Pääosa tapahtumista toki keskittyy Ranskaan, mutta tapahtumia on mm. Ranskan kulttuurilähetystöissä. Pariisissa virallisia tapahtumia oli useampi sata, mutta koskapa kyseessä on koko kansan juhla, niin epävirallisia musiikkiesityksiä oli keskustassa vähän joka nurkassa.
Fete de la Musique on vähän kuin taiteiden yöt Suomessa, paitsi että täällä keskitytään vain musiikkiesityksiin ja oluenjuontiin. Samalla tavalla nuoriso käveli pitkin katuja kalja- ja viinipullojen kanssa. Seinen rannalla oli monessa paikassa kitaraporukoita laulelemassa omaksi huvikseen ja ihmisiä oli liikkeellä todella paljon. Esimerkiksi Boulevard St. Michelin alkupää suljettu autoilta ja niin täynnä ihmisiä että kävely sen poikki kesti useamman minuutin. Virallista kalenteriin merkittyä ohjelmaa oli kirkoissa, ravintoloissa ja kaduilla. Kaduilla esiintyivät lähinnä erilaiset rokkibändit ja rytmiryhmät sekä muutama kuoro. Musiikin kaikki laidat olivat edustettuina, mutta rock- funk- ja punk-bändejä oli eniten, melkein joka kadulla. Omalla kadullani Rue de Seinellä soitteli alkuillasta saksofoni-klarinetti duo jatsibiisejä.
Itseäni kiinnosti mm. Beethovenin 5. Orsayn museolla Kurt Masurin johdolla, mutta vielä enemmän kiinnosti työtoverini Florienin mainitsema Ruotsin kulttuuri-insitituutin juhannusjuhlan ohjelma. Suuntasinkin kahdeksan maissa Ruotsin kulttuuri-instituutille 4. kaupunginosaan. Kulttuuri-insituutin takapihalle (iso nurmikko ja paljon veistoksia) oli pystytettyä majstonki ja sen ympärillä lapset tanssivat juhannustansseja haitarin tahtiin (mm. Kettu juoksi yli järven, Pienet sammakot). Myyntikatoksista sai viiniä, olutta, snapseja, hodareita ja tummaa ruotsalaista leipää. Paikalla oli muutama sata henkeä jotka näyttivät pääasiassa olevan Ranskassa asuvia ruotsalaisperheitä tai perheitä joissa toinen vanhemmista on ruotsalaista syntyperää. Ranskalaisiakin paikalla oli, mutta pääasiassa ruotsalaisystäviensä seurassa. Tunnelma patonkihurrien juhlassa oli kyllä aika pitkälti sama kuin voisi kuvitella Ruotsissakin vastaavissa tilaisuuksissa.
Itsehän en mennyt tuonne suinkaan juhannustanssien takia, vaan illan pääesiintyjän Sofia Jannokin takia http://www.sofiajannok.com/. Sofia Jannok on Jällivaarasta kotoisin oleva nuori saamelaislaulajatar. Jannokin musiikki on saamelaisvaikutteista, mutta hyvin ruotsalaista etnopoppia ja jatsia. Tyyliltään vähän erilaista kuin esim. Wimme Saaren tummempisävyiset biisit, mutta monella tavalla mukavan letkeää musiikkia ja helppoa kuunneltavaa. Jannok on saanut jotain palkintojakin laulustaan ja yleisö viihtyikin silminnähden hyvin.
Puoli kymmenen maissa lähdin sitten kiertelemään kaupungille ja etsiskelemään mielestäni musiikkia. Kiertelin vähän aikaa Seinen saarilla ja latinalaiskorteleissa, mutta kun kulku alkoi käymään todella hitaaksi ihmismassan takia niin aloin suunnata kohti kämppää. Pimeäkin alkoi jo olla ja hakemaani torvi-skata ei löytnyt. Kuinka ollakkaan matkalla kämpille Hotel de Monnaien (rahapajan) vierestä kuulin iloisen torventoitotuksen ja pakkohan se oli mennä katsomaan.
Paikalla oli kapealla kadulla paikallisten fanfare-orkesterien yhteiskeikka. Fanfare-orkesteri on siis täkäläinen ränttä-tänttä-soittokunta joka koostuu pääasiassa trumpeteista (3-5), tuubista(1-3), pasuunoista (2-4) ja muista matalista vaskista (baritoneja 2-4) sekä rummuista (2-3). Lisäksi saattaa olla vielä banjo ja saksofoneja. Idea musiikissa tuntuu useimmiten olevan, että rummut soittavat tasaista reipasta komppia, tuubat soittavat bassokuviota, pasuunat ja baritonit harmoniaa ja trumpetit siihen päälle melodiaa mahdollisimman kovaa. Biisit oli näillä orkestereilla pääasiassa sovituksia kevyenmusiikin hittibiiseistä ja discosta. Ohjelmistossa oli ainakin Georg Michaelia, Michael Jacksonia, Britney Spearsia, Pet Shop Boysia ja Eric Prydsiä. Kylie Minogueta oli parillakin bändillä ohjelmistossa.
Tunnelma oli hyvinkin samanlainen kuin Retuperän vierailulla Vic Fezensacissa. Orkesterit soittivat ravintolan edessä ja ravintoloitsija kantoi palkaksi olutta soittajille. Tungos oli melkoinen kapealla kadulla, yleisö heilui ja lauloi orkesterien mukana. Jossain vaiheessa soitto meni kilpasoitannaksi kun keikkansa jo heittänyt bändi rupesi soittamaan ravintolasta sisältä kadulla soittavan orkesterin päälle. Siinä vaiheessa alkoivat oluttuopit lennellä yleisön yli orkesterista toiseen ja keskisormet puhkoivat ilmaa. Onneksi tuota ei kestänyt kovin pitkään.
Orkesterien taso on pääasiassa varsin kova ja soittajat rutinoituneita, sillä kaikki soittavat ilman nuotteja. Muutamissa bändeissä soittajat olivat selvästi setäosastoa eivätkä enää mitään opiskelijoita. Kestävyyttä riitti monella heittää reilu tunnin keikka täysillä ja vielä trumpettisoolot päälle.
Tällaisia bändejä oli ainakin soittamassa:
http://www.lesfilsdeteuhpu.com/teuhpu/pre.php
http://www.myspace.com/talku
http://www.boulamatari.org
Bändin vaihto tapahtui Retuperänkin 2003 oppimalla täädä tätä tätä tätädädädää-fanfaariilla. Täytyy varmaankin poiketa tuossa l'Assignat-ravintolassa toistekin, sillä vaikutti siltä, että nämä orkesterit eivät ihan ensimmäistä kertaa olleet soittamassa tämän ravintolan luona ja olivat pikemminkin kanta-asiakkaita.
Työpäivä alkoi jo kutsua ja lähdin korvat soiden nukkumaan kotiin kahden aikaan yöllä, vaikka soitto jatkuikin vielä railakkaasti. Kotikadullani laulettiin Yves Montandin lauluja tammerkosken sillalla-tyyliin ja oli pakko laittaa tulpat tässä vaiheessa päähän jotta sai nukuttua. Aamulla töihin lähtiessäni katselin kun siivouspartiot siivosivat fanfare-orkesterien soittopaikalta tyhjiä olutlaseja lapiokaupalla. Nyt sade onneksi huuhtelee pahimmat kusenhajut pois nurkista, täällä kun ei todellakaan tunneta mitään bajamajoja... Töissäkin on normiperjantain hiljaisuudesta entistäkin hiljaisempaa ja väki tuntuu olevan etätöissä silmät kiinni.
Eilinen oli sitten vuorostaan fyysisen palauttelun paikka ja aika taidenautinnoille. Ranskan kulttuuriministeriö järjestää vuosittain 21.6. (nyt 26. kerta) keskikesän kunniaksi ranskalaisille ympäri maailman musiikkijuhlan Fete de la Musique http://www.fetedelamusique.culture.fr/. Pääosa tapahtumista toki keskittyy Ranskaan, mutta tapahtumia on mm. Ranskan kulttuurilähetystöissä. Pariisissa virallisia tapahtumia oli useampi sata, mutta koskapa kyseessä on koko kansan juhla, niin epävirallisia musiikkiesityksiä oli keskustassa vähän joka nurkassa.
Fete de la Musique on vähän kuin taiteiden yöt Suomessa, paitsi että täällä keskitytään vain musiikkiesityksiin ja oluenjuontiin. Samalla tavalla nuoriso käveli pitkin katuja kalja- ja viinipullojen kanssa. Seinen rannalla oli monessa paikassa kitaraporukoita laulelemassa omaksi huvikseen ja ihmisiä oli liikkeellä todella paljon. Esimerkiksi Boulevard St. Michelin alkupää suljettu autoilta ja niin täynnä ihmisiä että kävely sen poikki kesti useamman minuutin. Virallista kalenteriin merkittyä ohjelmaa oli kirkoissa, ravintoloissa ja kaduilla. Kaduilla esiintyivät lähinnä erilaiset rokkibändit ja rytmiryhmät sekä muutama kuoro. Musiikin kaikki laidat olivat edustettuina, mutta rock- funk- ja punk-bändejä oli eniten, melkein joka kadulla. Omalla kadullani Rue de Seinellä soitteli alkuillasta saksofoni-klarinetti duo jatsibiisejä.
Itseäni kiinnosti mm. Beethovenin 5. Orsayn museolla Kurt Masurin johdolla, mutta vielä enemmän kiinnosti työtoverini Florienin mainitsema Ruotsin kulttuuri-insitituutin juhannusjuhlan ohjelma. Suuntasinkin kahdeksan maissa Ruotsin kulttuuri-instituutille 4. kaupunginosaan. Kulttuuri-insituutin takapihalle (iso nurmikko ja paljon veistoksia) oli pystytettyä majstonki ja sen ympärillä lapset tanssivat juhannustansseja haitarin tahtiin (mm. Kettu juoksi yli järven, Pienet sammakot). Myyntikatoksista sai viiniä, olutta, snapseja, hodareita ja tummaa ruotsalaista leipää. Paikalla oli muutama sata henkeä jotka näyttivät pääasiassa olevan Ranskassa asuvia ruotsalaisperheitä tai perheitä joissa toinen vanhemmista on ruotsalaista syntyperää. Ranskalaisiakin paikalla oli, mutta pääasiassa ruotsalaisystäviensä seurassa. Tunnelma patonkihurrien juhlassa oli kyllä aika pitkälti sama kuin voisi kuvitella Ruotsissakin vastaavissa tilaisuuksissa.
Itsehän en mennyt tuonne suinkaan juhannustanssien takia, vaan illan pääesiintyjän Sofia Jannokin takia http://www.sofiajannok.com/. Sofia Jannok on Jällivaarasta kotoisin oleva nuori saamelaislaulajatar. Jannokin musiikki on saamelaisvaikutteista, mutta hyvin ruotsalaista etnopoppia ja jatsia. Tyyliltään vähän erilaista kuin esim. Wimme Saaren tummempisävyiset biisit, mutta monella tavalla mukavan letkeää musiikkia ja helppoa kuunneltavaa. Jannok on saanut jotain palkintojakin laulustaan ja yleisö viihtyikin silminnähden hyvin.
Puoli kymmenen maissa lähdin sitten kiertelemään kaupungille ja etsiskelemään mielestäni musiikkia. Kiertelin vähän aikaa Seinen saarilla ja latinalaiskorteleissa, mutta kun kulku alkoi käymään todella hitaaksi ihmismassan takia niin aloin suunnata kohti kämppää. Pimeäkin alkoi jo olla ja hakemaani torvi-skata ei löytnyt. Kuinka ollakkaan matkalla kämpille Hotel de Monnaien (rahapajan) vierestä kuulin iloisen torventoitotuksen ja pakkohan se oli mennä katsomaan.
Paikalla oli kapealla kadulla paikallisten fanfare-orkesterien yhteiskeikka. Fanfare-orkesteri on siis täkäläinen ränttä-tänttä-soittokunta joka koostuu pääasiassa trumpeteista (3-5), tuubista(1-3), pasuunoista (2-4) ja muista matalista vaskista (baritoneja 2-4) sekä rummuista (2-3). Lisäksi saattaa olla vielä banjo ja saksofoneja. Idea musiikissa tuntuu useimmiten olevan, että rummut soittavat tasaista reipasta komppia, tuubat soittavat bassokuviota, pasuunat ja baritonit harmoniaa ja trumpetit siihen päälle melodiaa mahdollisimman kovaa. Biisit oli näillä orkestereilla pääasiassa sovituksia kevyenmusiikin hittibiiseistä ja discosta. Ohjelmistossa oli ainakin Georg Michaelia, Michael Jacksonia, Britney Spearsia, Pet Shop Boysia ja Eric Prydsiä. Kylie Minogueta oli parillakin bändillä ohjelmistossa.
Tunnelma oli hyvinkin samanlainen kuin Retuperän vierailulla Vic Fezensacissa. Orkesterit soittivat ravintolan edessä ja ravintoloitsija kantoi palkaksi olutta soittajille. Tungos oli melkoinen kapealla kadulla, yleisö heilui ja lauloi orkesterien mukana. Jossain vaiheessa soitto meni kilpasoitannaksi kun keikkansa jo heittänyt bändi rupesi soittamaan ravintolasta sisältä kadulla soittavan orkesterin päälle. Siinä vaiheessa alkoivat oluttuopit lennellä yleisön yli orkesterista toiseen ja keskisormet puhkoivat ilmaa. Onneksi tuota ei kestänyt kovin pitkään.
Orkesterien taso on pääasiassa varsin kova ja soittajat rutinoituneita, sillä kaikki soittavat ilman nuotteja. Muutamissa bändeissä soittajat olivat selvästi setäosastoa eivätkä enää mitään opiskelijoita. Kestävyyttä riitti monella heittää reilu tunnin keikka täysillä ja vielä trumpettisoolot päälle.
Tällaisia bändejä oli ainakin soittamassa:
http://www.lesfilsdeteuhpu.com/teuhpu/pre.php
http://www.myspace.com/talku
http://www.boulamatari.org
Bändin vaihto tapahtui Retuperänkin 2003 oppimalla täädä tätä tätä tätädädädää-fanfaariilla. Täytyy varmaankin poiketa tuossa l'Assignat-ravintolassa toistekin, sillä vaikutti siltä, että nämä orkesterit eivät ihan ensimmäistä kertaa olleet soittamassa tämän ravintolan luona ja olivat pikemminkin kanta-asiakkaita.
Työpäivä alkoi jo kutsua ja lähdin korvat soiden nukkumaan kotiin kahden aikaan yöllä, vaikka soitto jatkuikin vielä railakkaasti. Kotikadullani laulettiin Yves Montandin lauluja tammerkosken sillalla-tyyliin ja oli pakko laittaa tulpat tässä vaiheessa päähän jotta sai nukuttua. Aamulla töihin lähtiessäni katselin kun siivouspartiot siivosivat fanfare-orkesterien soittopaikalta tyhjiä olutlaseja lapiokaupalla. Nyt sade onneksi huuhtelee pahimmat kusenhajut pois nurkista, täällä kun ei todellakaan tunneta mitään bajamajoja... Töissäkin on normiperjantain hiljaisuudesta entistäkin hiljaisempaa ja väki tuntuu olevan etätöissä silmät kiinni.
tiistai 19. kesäkuuta 2007
Viikonlopun kuulumisia
Viikonlopuksi sain seuraa kun Anni tuli tänne katselemaan paikkoja. Perjantaina aamulla kävin hakemassa Annin kentältä ja kämpille päästyämme lähdimme kiertelemään Pariisia ilman sen suurempia aikeita. Osittain askeleitamme ohjasi se, että kännykäni hajosi torstain ja perjantain välisenä yönä, ja piti etsiä laturia varakännykkään ja ruuvaria hajonneen korjamiseen. Kumpikaan ei onnistunut, mutta onneksi sain Annin tuoman varakännykän toimimaan hienoisella McGyver-virityksellä. Hajonnut kännykkä lähti Suomeen korjaukseen.
Perjantaina kävelimme siis pitkin 4. kaupunginosan ostoskatuja. Kävimme katsastamassa Notre Damen kirkon jossa meneillään oli jumalanpalvelus. Kirkko on kyllä hieno, varsinkin sisältä jossa värilliset ikkunamaalaukset saavat kyllä mielen kohoamaan ja suun loksahtamaan. Vaikea kuviella miten noin hienoja maalauksia on voitu tehdä satoja vuosia sitten, mutta komeita ne ovat. Kävimme myös kävelemässä Pantheonin lähistöllä vaikka itse Pantheon olikin suljettu. Kotiin kävelimme Luxemburgin puiston kautta. Luxemburgin palatsin edustalla olisi järjestetty vielä lauantaina ulkoilmaopperaa (Sevillan parturi), mutta valitettavasti tällä kertaa ei ollut aikaa jäädä kuuntelemaan.
Lauantaina hoitelimme aamupäivällä vähän käytännön asioita (säädettiin kännyköitä). Iltapäivällä lähdimme kävelemään kohti Satun kämpää kiertäen Oopperan ja 1. kaupunginosan muotialueen kautta. Matkalla poikkesimme myös täydentämään Les Simpson-elokuvan mainoslasikokoelmaamme Champs Elyseellä olevassa pikaruokalassa. Jouduimme pitämään vähän sadetaukoa yhdessä Palace d'Elysee lähistön kuppilassa, sillä kova tuuli teki sateenvarjoista varsin hyödyttömiä suojavarustuksia.
Satun kämppä on mukavan rauhallisella paikalla riemukaaren lähistöllä ja nautimme siellä pienet shamppanja-aperitiivit ja lähdimme porukalla metrolla kohti ravintolaa. Kiertelimme hetken latinlaiskorttelin turistipyydysravintola-alueella ja päätimme suunnata vähän kauemmas kohti Sorbonnen yliopistoa. Sorbonnen ja Pantheonin läheltä löytyikin mukava ravintola "Le Petit Prince" http://www.restoparis.com/vote.php?restaurant=1910. Ravintolan keittiö on varsin kehuttu, ja saimmekin hetken jonottaa pöytää. Odotellessa kävimme viereisessä pubissa oluella ja katselimme kun omistajan kultainennoutaja kierteli moikkaamassa jokaisen asiakkaan. Ruoka pikkuprinssissä kyllä sitten oli odottamisen väärti. Menu oli hyvin ranskalainen, itse nautin etanoita alkuruuaksi ja vasikan kylkeä pääruuaksi. Jälkiruokana oli creme brulee joka tarjoiltiin palavana liekkien kera pöytään, muilla coup de colonel (vodka-sorbet). Illallinen venyikin sitten aika myöhään ja kotona olimme vasta kolmen maissa.
Sunnuntaina kävelyreittimme ensimmäinen kohde oli St. Sulpicen kirkko. Kirkko on Da Vinci-koodin lukijoille tuttu ja kirkossakin on muistettu merkitä kirjassa esiintyvät kohteet. Siitä jatkoimme kohti Eiffelin tornia Invalides-aukion ja Champ de Marsin kautta. Matkalla nautimme kulmaravintolasta crepeksen ja paninin. Sää ei viikonloppuna ollut kovin suosiollinen, ja Eiffel jäi tällä kertaa valloittamatta sillä sade ja tuuli yltyivät juuri tullessamme tornin luo. Päätimme sitten kävellä joenvartta takaisin kämpille pitämään taukoa. Loppuilta sujuikin sitten vaatteita kuivatellessa. Iltapalaksi haimme läheisestä ravintolasta herkulliset täytetyt leivät. Cosi sandwich-ravintola on paitsi turistien, myös paikallisten suosiossa - eikä syyttä.
Eilinen oli mulla työpäivä ja Annilla omatoimipäivä kaupoilla ja kirkoissa. Lähdin vähän aiemmin töistä ja ehdin saattamaan Annia lentokentälle. Ehkäpä näemme seuraavan kerran jo lauantaina kun Anni matkustaa työmatkalle Etelä-Afrikkaan Pariisin kautta...
Työviikko jatkuu täällä vähän kummallisena. Ihmiset tulee ja menee vähän sattuu eikä oikein keltään saa neuvoja. Noh, ehkä tää tästä.
Perjantaina kävelimme siis pitkin 4. kaupunginosan ostoskatuja. Kävimme katsastamassa Notre Damen kirkon jossa meneillään oli jumalanpalvelus. Kirkko on kyllä hieno, varsinkin sisältä jossa värilliset ikkunamaalaukset saavat kyllä mielen kohoamaan ja suun loksahtamaan. Vaikea kuviella miten noin hienoja maalauksia on voitu tehdä satoja vuosia sitten, mutta komeita ne ovat. Kävimme myös kävelemässä Pantheonin lähistöllä vaikka itse Pantheon olikin suljettu. Kotiin kävelimme Luxemburgin puiston kautta. Luxemburgin palatsin edustalla olisi järjestetty vielä lauantaina ulkoilmaopperaa (Sevillan parturi), mutta valitettavasti tällä kertaa ei ollut aikaa jäädä kuuntelemaan.
Lauantaina hoitelimme aamupäivällä vähän käytännön asioita (säädettiin kännyköitä). Iltapäivällä lähdimme kävelemään kohti Satun kämpää kiertäen Oopperan ja 1. kaupunginosan muotialueen kautta. Matkalla poikkesimme myös täydentämään Les Simpson-elokuvan mainoslasikokoelmaamme Champs Elyseellä olevassa pikaruokalassa. Jouduimme pitämään vähän sadetaukoa yhdessä Palace d'Elysee lähistön kuppilassa, sillä kova tuuli teki sateenvarjoista varsin hyödyttömiä suojavarustuksia.
Satun kämppä on mukavan rauhallisella paikalla riemukaaren lähistöllä ja nautimme siellä pienet shamppanja-aperitiivit ja lähdimme porukalla metrolla kohti ravintolaa. Kiertelimme hetken latinlaiskorttelin turistipyydysravintola-alueella ja päätimme suunnata vähän kauemmas kohti Sorbonnen yliopistoa. Sorbonnen ja Pantheonin läheltä löytyikin mukava ravintola "Le Petit Prince" http://www.restoparis.com/vote.php?restaurant=1910. Ravintolan keittiö on varsin kehuttu, ja saimmekin hetken jonottaa pöytää. Odotellessa kävimme viereisessä pubissa oluella ja katselimme kun omistajan kultainennoutaja kierteli moikkaamassa jokaisen asiakkaan. Ruoka pikkuprinssissä kyllä sitten oli odottamisen väärti. Menu oli hyvin ranskalainen, itse nautin etanoita alkuruuaksi ja vasikan kylkeä pääruuaksi. Jälkiruokana oli creme brulee joka tarjoiltiin palavana liekkien kera pöytään, muilla coup de colonel (vodka-sorbet). Illallinen venyikin sitten aika myöhään ja kotona olimme vasta kolmen maissa.
Sunnuntaina kävelyreittimme ensimmäinen kohde oli St. Sulpicen kirkko. Kirkko on Da Vinci-koodin lukijoille tuttu ja kirkossakin on muistettu merkitä kirjassa esiintyvät kohteet. Siitä jatkoimme kohti Eiffelin tornia Invalides-aukion ja Champ de Marsin kautta. Matkalla nautimme kulmaravintolasta crepeksen ja paninin. Sää ei viikonloppuna ollut kovin suosiollinen, ja Eiffel jäi tällä kertaa valloittamatta sillä sade ja tuuli yltyivät juuri tullessamme tornin luo. Päätimme sitten kävellä joenvartta takaisin kämpille pitämään taukoa. Loppuilta sujuikin sitten vaatteita kuivatellessa. Iltapalaksi haimme läheisestä ravintolasta herkulliset täytetyt leivät. Cosi sandwich-ravintola on paitsi turistien, myös paikallisten suosiossa - eikä syyttä.
Eilinen oli mulla työpäivä ja Annilla omatoimipäivä kaupoilla ja kirkoissa. Lähdin vähän aiemmin töistä ja ehdin saattamaan Annia lentokentälle. Ehkäpä näemme seuraavan kerran jo lauantaina kun Anni matkustaa työmatkalle Etelä-Afrikkaan Pariisin kautta...
Työviikko jatkuu täällä vähän kummallisena. Ihmiset tulee ja menee vähän sattuu eikä oikein keltään saa neuvoja. Noh, ehkä tää tästä.
torstai 14. kesäkuuta 2007
Töissä
Vaikka käytännön ranskan sujuvuus ei vieläkään ole mitenkään kehuttava, niin vähitellen pääsee silti tutustumaan työtovereihin. Työhuoneessani työskentelevä Badim on Algerialaista alkuperää ja tekee RTE:llä väikkäriä Eurostagin ympärillä. Badimilla on kihlattu Algeriassa jonka on kuulemma ollut vähän vaikea saada täksi kesäksi työlupaa Ranskasta. Täälläkin suhtautuminen siirtolaisiin on kuulemma vähän muuttunut viimevuosina. Badim on siitä mukava, että hänen kanssaan on aika helppo puhua ranskaa, sillä hänkään ei ole äidinkieleltään ranskankielinen.
Oma pomoni Sebastian on vähän kuin tutkijainsinöörin prototyyppi. Vähän koleerinen ja ei aina hirveän johdonmukainen, mutta kauhean toimealias ja puhuu paljon perheestään. Sebastianin kanssa on vielä vähän vaikea puhua muusta kuin työasioista, ehkä johtuen myös siitä että täällä työhierarkia on paljon selvemmin esillä kuin Suomessa. Lisäksi Sebastian puhuu monien muiden tavoin tosi nopeasti jolloin puheesta menee puolet ohi korvien.
Vincent ja Thierry ovat mukavia vähän vanhempia insinöörejä, vaikkakin selvästi omaa pomoaan Sebastiania vanhempia. Molempien kanssa pystyy juttelemaan jopa työasioista ranskaksi aika sujuvasti. Emmanuelle ja Gabriel ovat viereisen huoneen tutkijoita ja kuuluvat samaan ryhmään vaikka eivät teekkään töitä saman ohjelman kanssa. Emelie on kuulemma vieraillut Suomessa pariin otteeseen kun hänen joku kaverinsa oli vaihtarina TKK:lla vuonna 2005. Eilen (kun porukka juoksi väärän palohälytyksen takia pihalle) tapasin myös yläkerran osastolta Florienin joka on opiskellut puolet tutkinnostaan KTH:lla ja puhuu varsin sujuvaa ruotsia. Florien osoittautui suureksi Suomen ystäväksi ja oli lukenut kaikki Arto Paasilinnan ranskaksi käännetyt teokset sekä kehui Aki Kaurismäen uusia elokuvia. Tosin hänen Suomen vierailunsa oli jäänyt yhden Tukholma-Helsiki-risteilyn mittaiseksi.
Muita omaan ryhmääni kuuluvia ovat Herve, Marie-Sophie ja Andre. Herve ja Marie-Sophie kehittävät Astrea ja joilta olen käynyt välillä kysymässä neuvoa kun Vincent ja Thierry ovat olleet poissa. Andre on osittain lantiosta alaspäin halvaantunut, mutta liikkuu keppien kanssa aika taitavasti. Andren kanssa olen myös pari kertaa kisaillut historiakysymyksissä. En tietenkään pärjää Ranskan historiassa, mutta Venäjän ja itämeren alueen historiassa on jonkin verran saatu keskustelua aikaan.
Tällä porukalla käydään myös syömässä yhdessä. Lounas alakerran ravintolassa kestää puolisen tuntia, eli ei täälläkään kovin pitkään jakseta ruuan ääressä viihtyä kesken työpäivän. Lounaalla tarjolla on kolme pääruokavaihtoehtoa joista vähintään yksi on hyvinkin lihapitoinen pihvi, täyslihamakkara tai kuten tänään härän filepaloja kastikkeessa. Yksi on kalaa ja yksi esim. pitsapala tai piirakka. Lisukkeina on useimmiten höyrystettyjä vihanneksia ja perunoita tai muusia joko paistettuna tai sellaisenaan. Juomana melkeen kaikki juovat vettä vaikka mahdollisuus olisinkin ottaa pieni lounasviini kylmäkaapista. Itse olen ottanut jälkkäriksi useimmiten kylmäkaapista jugurtin, mutta tarjolla on monenlaista muutakin jälkkäriherkkua. Hyvin lähellä oli että olisin ottanut tänään creme bruleeta jälkkäriksi. Salaatit on valmiiksi annosteltu kuppeihin, näiden lisäksi on juustolautasia ja kinkkusortimentteja. Leipänä on aina vaaleeta ranskanpullaa. Lounaan hinta on 8-9 euron tienoilla josta 4,5 euroa muodostuu ravintolan käyttöoikeudesta. Normaalisti työnantaja subventoi ruokaa juuri tuon 4,5 euroa, mutta mulle harjoittelijana subventio on reilut 6 euroa ja lounaan kukkarosta verottama osuus n. 2,5 euroa. Ei kallista siis.
Hauskaa oli muuten tänään kun Vincentin kanssa koodasimme Astreen mun tutkimukseen sopivia verkon kuormitustilanteita ja hän opetti ohjelmaan liittyen pari kikkaa. Olen muuttanut työkoneeni Azertyn Qwertyksi, joka ei mua haittaa mutta sai Vincentin kyllä sopivasti hämilleen...
Viikonloppuna sitten jotain ihan muuta.
Oma pomoni Sebastian on vähän kuin tutkijainsinöörin prototyyppi. Vähän koleerinen ja ei aina hirveän johdonmukainen, mutta kauhean toimealias ja puhuu paljon perheestään. Sebastianin kanssa on vielä vähän vaikea puhua muusta kuin työasioista, ehkä johtuen myös siitä että täällä työhierarkia on paljon selvemmin esillä kuin Suomessa. Lisäksi Sebastian puhuu monien muiden tavoin tosi nopeasti jolloin puheesta menee puolet ohi korvien.
Vincent ja Thierry ovat mukavia vähän vanhempia insinöörejä, vaikkakin selvästi omaa pomoaan Sebastiania vanhempia. Molempien kanssa pystyy juttelemaan jopa työasioista ranskaksi aika sujuvasti. Emmanuelle ja Gabriel ovat viereisen huoneen tutkijoita ja kuuluvat samaan ryhmään vaikka eivät teekkään töitä saman ohjelman kanssa. Emelie on kuulemma vieraillut Suomessa pariin otteeseen kun hänen joku kaverinsa oli vaihtarina TKK:lla vuonna 2005. Eilen (kun porukka juoksi väärän palohälytyksen takia pihalle) tapasin myös yläkerran osastolta Florienin joka on opiskellut puolet tutkinnostaan KTH:lla ja puhuu varsin sujuvaa ruotsia. Florien osoittautui suureksi Suomen ystäväksi ja oli lukenut kaikki Arto Paasilinnan ranskaksi käännetyt teokset sekä kehui Aki Kaurismäen uusia elokuvia. Tosin hänen Suomen vierailunsa oli jäänyt yhden Tukholma-Helsiki-risteilyn mittaiseksi.
Muita omaan ryhmääni kuuluvia ovat Herve, Marie-Sophie ja Andre. Herve ja Marie-Sophie kehittävät Astrea ja joilta olen käynyt välillä kysymässä neuvoa kun Vincent ja Thierry ovat olleet poissa. Andre on osittain lantiosta alaspäin halvaantunut, mutta liikkuu keppien kanssa aika taitavasti. Andren kanssa olen myös pari kertaa kisaillut historiakysymyksissä. En tietenkään pärjää Ranskan historiassa, mutta Venäjän ja itämeren alueen historiassa on jonkin verran saatu keskustelua aikaan.
Tällä porukalla käydään myös syömässä yhdessä. Lounas alakerran ravintolassa kestää puolisen tuntia, eli ei täälläkään kovin pitkään jakseta ruuan ääressä viihtyä kesken työpäivän. Lounaalla tarjolla on kolme pääruokavaihtoehtoa joista vähintään yksi on hyvinkin lihapitoinen pihvi, täyslihamakkara tai kuten tänään härän filepaloja kastikkeessa. Yksi on kalaa ja yksi esim. pitsapala tai piirakka. Lisukkeina on useimmiten höyrystettyjä vihanneksia ja perunoita tai muusia joko paistettuna tai sellaisenaan. Juomana melkeen kaikki juovat vettä vaikka mahdollisuus olisinkin ottaa pieni lounasviini kylmäkaapista. Itse olen ottanut jälkkäriksi useimmiten kylmäkaapista jugurtin, mutta tarjolla on monenlaista muutakin jälkkäriherkkua. Hyvin lähellä oli että olisin ottanut tänään creme bruleeta jälkkäriksi. Salaatit on valmiiksi annosteltu kuppeihin, näiden lisäksi on juustolautasia ja kinkkusortimentteja. Leipänä on aina vaaleeta ranskanpullaa. Lounaan hinta on 8-9 euron tienoilla josta 4,5 euroa muodostuu ravintolan käyttöoikeudesta. Normaalisti työnantaja subventoi ruokaa juuri tuon 4,5 euroa, mutta mulle harjoittelijana subventio on reilut 6 euroa ja lounaan kukkarosta verottama osuus n. 2,5 euroa. Ei kallista siis.
Hauskaa oli muuten tänään kun Vincentin kanssa koodasimme Astreen mun tutkimukseen sopivia verkon kuormitustilanteita ja hän opetti ohjelmaan liittyen pari kikkaa. Olen muuttanut työkoneeni Azertyn Qwertyksi, joka ei mua haittaa mutta sai Vincentin kyllä sopivasti hämilleen...
Viikonloppuna sitten jotain ihan muuta.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2007
Amerikkalaisia
Jenkkejä Pariisissa riittää, varsinkin täällä turistialueella. Suomalaisiin turisteihin olen pari kertaa törmännyt, mutta olen pitänyt suuni visusti kiinni. Amerikkalaisia kävelee Seinen rantoja pitkin koko ajan ja heidät kyllä huomaa. Japanilaiset ovat toinen erityisen tunnistettava turistiryhmä. Tänään kävin pesemässä ostamani uudet lakanat pesulassa. Sivusilmällä oli hauska seurata nuorten jenkkineitien yrityksiä tavata pesukoneitten käyttöohjetta sekä syötä raha-ota raha leikkiä. Noh, saivat pesun kyllä onneksi lopulta onnistumaan. Täällä Häagen-Dazsissa on jenkkiperhe melkein joka ilta mun kanssa myös kirjoittelemassa blogia ja lukemassa sähköpostia. On täällä toki ranskiksiakin :-)
maanantai 11. kesäkuuta 2007
Sadeilta
Terveisiä sateisesta Pariisista. Alkuillasta alkoi sataa ja kadut vähän rauhoittuivat. Onhan tietysti myös maanantai, joten se saattaa vähän vaikuttaa asiaan. Sateessa on se hyvä puoli että nurkissa haiseva koiran (ja ihmisen) kusi huuhtoutuu vähäksi aikaa pois.
Eilen oli kaupungillakävelypäivä. Lähdin puolenpäivän maissa kävelylle kohti Montparnassen asemaa Rue de Rennesiä pitkin. Sieltä kävelin Ranskan sotilaskoulun ohi Champ de Marsille ja Eiffelin tornin alitse. Trocaderolla yhytin Sadun joka asuu lähistöllä ja pidimme taukoa läheisen merivesiakvaarion lähistöllä. Siitä kävelin enemmän tai vähemmän helteisessä säässä Champs Elyseelle ja Concord-aukion kautta Orsayn museon vierestä takaisin kämpille. Viikonloppuna oli havaittavissa turistien tolkuton määrä Pariisissa. Pieni flunssanpoikanen ei vaan oikein tykännyt kuuden tunnin kävelyreissusta ja illalla olikin kurkku kipeä ja muutenkin olo aika hyvin kanttuvei.
Tänään töissä pääsin ekaa kertaa vähän paremmin hommiin käsiksi kun sain opastusta Herveltä ja Marie-Sophielta. Työni tulee olemaan kaksiosainen; ensimmäisessä osassa tutkitaan kuorman irtikytkemisautomaation toimintaa jännitestabiliuden ylläpitämiseksi, toisessa taasen vertaillaan staattisen ja dynaamisen simulaation eroja verkon operaattorin kannalta. Jälkimmäistä pääsen aloittelemaan vasta ensi viikolla. Molemmat tehdään RTE:llä kehitetyillä ohjelmistoilla; ensimmäinen Astrella ja jälkimmäinen Assessilla.
Töitten jälkeen lähdin Conforamaan ostamaan ilmapatjan. Ei, en mene uimarannalle, vaan tuo on lisävuode kämpään kun on vieraita tulossa. Conforama on ihan Sotkan tms. tapainen halpahuonekalumyymälä, mutta aivan Pariisin ydinkeskustassa Pont Neufin vieressä Seinen rannalla. Kävin myös pesemässä pyykit läheisessä itsepalvelupesulassa. Pesu maksaa 3,5 euroa 6 kg koneelliselle ja pesuaine euron. Kuivaus maksaa euron jokaista 10 minuuttia kohden. Laitteet ovat kotikäytössä oleviin laitteisiin verrattuna hurjan tehokkaita. Pesu kesti 40 asteen ohjelmalla 45 minuuttia ja koko koneellinen kuivui isossa kuivausrumussa 20 minuutissa. Jopa farkut olivat tuon jälkeen kuivat.
Laitan vähän kuvia viikonlopulta. Ekassa kuvassa Louvre Ranskan Instituutin (jossa toimii mm. Ranskan akatemia) portin läpi nähtynä. Toisessa kuva Häagen-Dazsista jossa nytkin päivitän tätä blogia. Seuraavissa kokoelma vanhoja ranskalaisia autoja jotka kävivät esittäytymässä Louvren reunalla lauantaina, merkit jätetään tunnistamiskilpailuksi. Seuraavassa ranskalaispuudeli, ja niitä täällä Pariisissa riittää. Voisinkin jonain päivänä omistaa yhden blogikirjoituksen paikallisille koirille. Tokavikassa kuvassa vesikulkuneuvo vesikulkuneuvon kyydissä ja vikassa kuvassa upouusi ilmapatja ja makkarin uusi huonekalujärjestys.
http://artturil.fidisk.fi/Desktop.html
Eilen oli kaupungillakävelypäivä. Lähdin puolenpäivän maissa kävelylle kohti Montparnassen asemaa Rue de Rennesiä pitkin. Sieltä kävelin Ranskan sotilaskoulun ohi Champ de Marsille ja Eiffelin tornin alitse. Trocaderolla yhytin Sadun joka asuu lähistöllä ja pidimme taukoa läheisen merivesiakvaarion lähistöllä. Siitä kävelin enemmän tai vähemmän helteisessä säässä Champs Elyseelle ja Concord-aukion kautta Orsayn museon vierestä takaisin kämpille. Viikonloppuna oli havaittavissa turistien tolkuton määrä Pariisissa. Pieni flunssanpoikanen ei vaan oikein tykännyt kuuden tunnin kävelyreissusta ja illalla olikin kurkku kipeä ja muutenkin olo aika hyvin kanttuvei.
Tänään töissä pääsin ekaa kertaa vähän paremmin hommiin käsiksi kun sain opastusta Herveltä ja Marie-Sophielta. Työni tulee olemaan kaksiosainen; ensimmäisessä osassa tutkitaan kuorman irtikytkemisautomaation toimintaa jännitestabiliuden ylläpitämiseksi, toisessa taasen vertaillaan staattisen ja dynaamisen simulaation eroja verkon operaattorin kannalta. Jälkimmäistä pääsen aloittelemaan vasta ensi viikolla. Molemmat tehdään RTE:llä kehitetyillä ohjelmistoilla; ensimmäinen Astrella ja jälkimmäinen Assessilla.
Töitten jälkeen lähdin Conforamaan ostamaan ilmapatjan. Ei, en mene uimarannalle, vaan tuo on lisävuode kämpään kun on vieraita tulossa. Conforama on ihan Sotkan tms. tapainen halpahuonekalumyymälä, mutta aivan Pariisin ydinkeskustassa Pont Neufin vieressä Seinen rannalla. Kävin myös pesemässä pyykit läheisessä itsepalvelupesulassa. Pesu maksaa 3,5 euroa 6 kg koneelliselle ja pesuaine euron. Kuivaus maksaa euron jokaista 10 minuuttia kohden. Laitteet ovat kotikäytössä oleviin laitteisiin verrattuna hurjan tehokkaita. Pesu kesti 40 asteen ohjelmalla 45 minuuttia ja koko koneellinen kuivui isossa kuivausrumussa 20 minuutissa. Jopa farkut olivat tuon jälkeen kuivat.
Laitan vähän kuvia viikonlopulta. Ekassa kuvassa Louvre Ranskan Instituutin (jossa toimii mm. Ranskan akatemia) portin läpi nähtynä. Toisessa kuva Häagen-Dazsista jossa nytkin päivitän tätä blogia. Seuraavissa kokoelma vanhoja ranskalaisia autoja jotka kävivät esittäytymässä Louvren reunalla lauantaina, merkit jätetään tunnistamiskilpailuksi. Seuraavassa ranskalaispuudeli, ja niitä täällä Pariisissa riittää. Voisinkin jonain päivänä omistaa yhden blogikirjoituksen paikallisille koirille. Tokavikassa kuvassa vesikulkuneuvo vesikulkuneuvon kyydissä ja vikassa kuvassa upouusi ilmapatja ja makkarin uusi huonekalujärjestys.
http://artturil.fidisk.fi/Desktop.html
lauantai 9. kesäkuuta 2007
Ostostelupäivä
Eilen siis sain Laurilta vedenkeittimen ja kännykkäliittymän. Hyvin tuntuu tämän liittymä toimivan, sillä nyt päivittelen tätä blogia kämpiltä kännykällä. Eilen töiden jälkeen kävin vielä oluella Abbayen kahvilassa St. Germainin kirkon naapurissa kun Agnes pyysi. Agnes on kyllä varsin mukava maailmankansalainen jolla on näkemystä aika moneen asiaan. Agnes-täti lähtee tiistaina Kanadaan lopuksi kesäksi, mutta hän vaikutti olevan varsin tyytyväinen siihen että oli saanut minun kaltaisen henkilön asumaan kämpässä kesäksi. Noh, katsotaan mitä mieltä hän on kesän jälkeen.
Tänään (lauantaina) oli siis ostostelupäivä. Nukuin aamulla pois reilusti vanhoja univelkoja ja lähdin liikkeelle vasta klo 11 maissa. Kävin ekaksi Suomen instituutissa katsomassa nopeasti viikolla tulleita Hesareita ja suuntasin sen jälkeen Seinen toiselle puolelle kaupoille. Suuntasin BHV nimiseen suurehkoon tavarataloon tarkoituksenani hakea sieltä ainakin suihkuverhon lenkkejä sekä sakset ja roskakori. BHV on iso monikerroksinen hyvinkin stockmannin kaltainen tavaratalo. Helsingin keskustan Stockamann on kyllä suurempi kuin BHV Rivoli, mutta samoja asioita niistä löytää. Suihkuverhon lenkkejä oli muutama eri näköinen ja värinen, joten ihan ainoaan ei tarvinnut tyytyä. Sakset ostin muuten Fiskarsit, koskapa ne olivat kunnollisista (ei kiinalaisista) saksista halvimmat. Saksalaiset sakset olisivat maksaneet yli kolminkertaisesti (30e). Roskakorikin löytyi.
Sen jälkeen kiertelin vähän BHV:ta ja muita Rue de Rivolin alueen kauppoja. Rivolilta muuten löytyy kaksi H&M:ää. Vein ostokset kämpille ja hain lounaaksi läheisestä kiinalaisten pitämästä kahvilasta katkarapusalaatin. Rue de Seinen ja Rue de Bucin kahvilat olivat aivan tupaten täynnä, joten en viitsynyt jäädä niihin syömään, vaan tuli kämpille pitämään huilia. Huilitauon jälkeen menin vielä BHV Hommes (siis BHV:n miesten osasto, joka sijaitsee eri rakennuksessa) ostamaan parit alushousut sekä kävin tutkailemassa ilmapatjamarkkinoita. Kotimatkalla poikkesin vielä kenkäkauppojen kautta, mutta en onnistunut löytämään urheilukauppaa tai juoksukenkiä myyvää kauppaa.
Tänään täällä oli aikaisempaa aurinkoisempi päivä ja illalla Pont des Artsilla oli paljon ihmisiä istukselemassa. Pont des Arts (silta joka lähteeä Rue de Seinen päästä ja menee suoraan Louvreen) on teräsrakenteinen vain jalankulkijoille tarkoitettu silta. Sillalla on paljon erilaista taidetoimintaa - nytkin siinä oli narunheiluttelijoita ja tanssiryhmä joka käytti elfanttinaamareita. Silta on puukantinen, joten siinä on kohtuullisen mukava istuskella Seinen päällä. Ihmiset tulevatkin pitämään siihen piknikkejä tai muuten vain juomaan olutta (!) ja lueskelemaan kirjoja.
Tänään (lauantaina) oli siis ostostelupäivä. Nukuin aamulla pois reilusti vanhoja univelkoja ja lähdin liikkeelle vasta klo 11 maissa. Kävin ekaksi Suomen instituutissa katsomassa nopeasti viikolla tulleita Hesareita ja suuntasin sen jälkeen Seinen toiselle puolelle kaupoille. Suuntasin BHV nimiseen suurehkoon tavarataloon tarkoituksenani hakea sieltä ainakin suihkuverhon lenkkejä sekä sakset ja roskakori. BHV on iso monikerroksinen hyvinkin stockmannin kaltainen tavaratalo. Helsingin keskustan Stockamann on kyllä suurempi kuin BHV Rivoli, mutta samoja asioita niistä löytää. Suihkuverhon lenkkejä oli muutama eri näköinen ja värinen, joten ihan ainoaan ei tarvinnut tyytyä. Sakset ostin muuten Fiskarsit, koskapa ne olivat kunnollisista (ei kiinalaisista) saksista halvimmat. Saksalaiset sakset olisivat maksaneet yli kolminkertaisesti (30e). Roskakorikin löytyi.
Sen jälkeen kiertelin vähän BHV:ta ja muita Rue de Rivolin alueen kauppoja. Rivolilta muuten löytyy kaksi H&M:ää. Vein ostokset kämpille ja hain lounaaksi läheisestä kiinalaisten pitämästä kahvilasta katkarapusalaatin. Rue de Seinen ja Rue de Bucin kahvilat olivat aivan tupaten täynnä, joten en viitsynyt jäädä niihin syömään, vaan tuli kämpille pitämään huilia. Huilitauon jälkeen menin vielä BHV Hommes (siis BHV:n miesten osasto, joka sijaitsee eri rakennuksessa) ostamaan parit alushousut sekä kävin tutkailemassa ilmapatjamarkkinoita. Kotimatkalla poikkesin vielä kenkäkauppojen kautta, mutta en onnistunut löytämään urheilukauppaa tai juoksukenkiä myyvää kauppaa.
Tänään täällä oli aikaisempaa aurinkoisempi päivä ja illalla Pont des Artsilla oli paljon ihmisiä istukselemassa. Pont des Arts (silta joka lähteeä Rue de Seinen päästä ja menee suoraan Louvreen) on teräsrakenteinen vain jalankulkijoille tarkoitettu silta. Sillalla on paljon erilaista taidetoimintaa - nytkin siinä oli narunheiluttelijoita ja tanssiryhmä joka käytti elfanttinaamareita. Silta on puukantinen, joten siinä on kohtuullisen mukava istuskella Seinen päällä. Ihmiset tulevatkin pitämään siihen piknikkejä tai muuten vain juomaan olutta (!) ja lueskelemaan kirjoja.
perjantai 8. kesäkuuta 2007
Viikko pulkassa
Kohta on eka työviikko takana. Eilen sain vihdoin tunnukset internetin käyttöön, vaikka täällä firman politiikka on, että "internet"-tarkoittaa lähinnä vain IE7:n käyttöä. Omia nettiyhteyksiä käyttäviä ohjelmia ei näemmä voi asentaa, joten elämisen perustarpeet, kuten SSH ja irkkaus täytyy hoitaa vapaa-ajalla Häagen-Dazsista. Työkoneen ärsyttävä piirre on myös Azrty-näppis, joka onneksi vähän helpottui kun vaihtoi suomalaiset näppäinasetukset päälle.
Eilen juttelimme pitkät pätkät Thierryn kanssa täällä tehtävästä tutkimuksesta ja missä tehtävissä olen mukana. Thierry puhuu paikallisista melkein parasta englantia, vaikkakaan ei mitenkään sujuvasti hänkään, joten työasioita pystyy setvimään kohtuullisen hyvin. Muuten olen koettanut puhua ranskaa mahdollisimman paljon, vaikka keskustelujen seuraaminen esim. lounaalla onkin vielä kohtuullisen haastavaa. Työkaveritkin ovat kyllä jo oppineet, että mulle voi puhua ranskaa, mutta kannattaa puhua v ä h ä n r a u h a l l i s e m m i n. Saan itseni ilmaistuksi ranskaksi melkein aina, mutta välillä paikallisten kärsivällisyys ei kestä mun hitaahkon puheenparren seuraamista ja pyytävät mua jatkamaan englanniksi.
Eilinen työpäivä venyi aika pitkäksi Thierryn kanssa käytyjen juttelujen takia. Suuntasin töitten jälkeen lähes suoraan Ranskan suomalaisen osakunnan iltamiin 11. kaupungiosaan. Osakuntaillassa oli toista kymmentä suomalaista Pariisissa asuvaa opiskelijaa sekä muutama suomea puhuva ranskalainen. Maailman pienuus paljastui kun pöydästä löytyi istumasta Sakarin kaveriksi tunnustautunut Lauri Kaira. Lauri on SoHon torwilaisia ja ollut opiskelemassa Pariisissa viimeisen vuoden ajan. Laurilta sain kaikkia hyviä vinkkejä Pariisissa elämiseen ja nähtävyyksien kiertämiseen. Tänään Lauri on lähdössä takaisin Suomeen (Laurilta voi käydä hakemassa opastusta kesällä Louhisaaren linnassa) ja saan häneltä käyttööni vedenkeittimen sekä Laurin prepaid-kännykkäliittymän. Prepaid-liittymän avaus on täällä varsin kallista (40e), joten sellaisen avaaminen edes kolmeksi kuukaudeksi ei välttämättä olisi ollut kuitenkaan kannattavaa.
Kyseessä oli osakunnan kevään viimeinen osakuntailta, mutta kesän aikana osakunnan porukat käyvät kuulemmat satunnaisesti piknikeillä ja pelaamassa petankia tai pesäpalloa.
Eilinen ilta venyi sen verran pitkäksi, että muutenkin vähän raskaan ekan viikon jälkeen on kiva että viikonloppu on edessä. Säät eivät täällä kyllä ole olleet mitenkään kaksiset. Nihkeetä on ollut, mutta aurinkoa ei juuri ole näkynyt. Aamuisin on onneksi vähän viileämpää, mutta iltaisin on aika kosteat meinigit vaikka ei olekaan satanut. Vähän oon kade Suomen hellekeleistä, mutta eiköhän ne tännekin ehdi.
Täältä tähän piste
Eilen juttelimme pitkät pätkät Thierryn kanssa täällä tehtävästä tutkimuksesta ja missä tehtävissä olen mukana. Thierry puhuu paikallisista melkein parasta englantia, vaikkakaan ei mitenkään sujuvasti hänkään, joten työasioita pystyy setvimään kohtuullisen hyvin. Muuten olen koettanut puhua ranskaa mahdollisimman paljon, vaikka keskustelujen seuraaminen esim. lounaalla onkin vielä kohtuullisen haastavaa. Työkaveritkin ovat kyllä jo oppineet, että mulle voi puhua ranskaa, mutta kannattaa puhua v ä h ä n r a u h a l l i s e m m i n. Saan itseni ilmaistuksi ranskaksi melkein aina, mutta välillä paikallisten kärsivällisyys ei kestä mun hitaahkon puheenparren seuraamista ja pyytävät mua jatkamaan englanniksi.
Eilinen työpäivä venyi aika pitkäksi Thierryn kanssa käytyjen juttelujen takia. Suuntasin töitten jälkeen lähes suoraan Ranskan suomalaisen osakunnan iltamiin 11. kaupungiosaan. Osakuntaillassa oli toista kymmentä suomalaista Pariisissa asuvaa opiskelijaa sekä muutama suomea puhuva ranskalainen. Maailman pienuus paljastui kun pöydästä löytyi istumasta Sakarin kaveriksi tunnustautunut Lauri Kaira. Lauri on SoHon torwilaisia ja ollut opiskelemassa Pariisissa viimeisen vuoden ajan. Laurilta sain kaikkia hyviä vinkkejä Pariisissa elämiseen ja nähtävyyksien kiertämiseen. Tänään Lauri on lähdössä takaisin Suomeen (Laurilta voi käydä hakemassa opastusta kesällä Louhisaaren linnassa) ja saan häneltä käyttööni vedenkeittimen sekä Laurin prepaid-kännykkäliittymän. Prepaid-liittymän avaus on täällä varsin kallista (40e), joten sellaisen avaaminen edes kolmeksi kuukaudeksi ei välttämättä olisi ollut kuitenkaan kannattavaa.
Kyseessä oli osakunnan kevään viimeinen osakuntailta, mutta kesän aikana osakunnan porukat käyvät kuulemmat satunnaisesti piknikeillä ja pelaamassa petankia tai pesäpalloa.
Eilinen ilta venyi sen verran pitkäksi, että muutenkin vähän raskaan ekan viikon jälkeen on kiva että viikonloppu on edessä. Säät eivät täällä kyllä ole olleet mitenkään kaksiset. Nihkeetä on ollut, mutta aurinkoa ei juuri ole näkynyt. Aamuisin on onneksi vähän viileämpää, mutta iltaisin on aika kosteat meinigit vaikka ei olekaan satanut. Vähän oon kade Suomen hellekeleistä, mutta eiköhän ne tännekin ehdi.
Täältä tähän piste
keskiviikko 6. kesäkuuta 2007
Keksiviikkoja
Latinalaiskorttelit on kyllä aikamoinen turistirysä, vaikka vielä ei edes ole pahin lomakausi. Turisteja pyörii nurkissa iltapäivisin tosi paljon. Olen kuitenkin kulkenut aamuisin töihin sen verran aikaisin että perus-pariisilaiset eivät vielä ole heräänneet. Täällä normaali elämänrytmi näyttää kulkevan pari-kolme tuntia Suomea jäljessä + tunnin aikaero tietysti. Naapurissa syötiin eilenkin iltapalaa vasta lähempänä puoltayötä. Aamuisin kaverini on SVEN (RER C7) joka kulkee St. Michelin asemalta Versaillesiin klo 7.44. Takaisin kaverini on ELSA (RER C6) joka kulkee Versaillesista takaisin klo 17.04. Ihmettelen kyllä että missä välissä normaalit ihmiset täällä hoitaa ns. juosevia asioita kun he lähtevät töistä vasta siinä vaiheessa kun suurin osa erikoisliikkeistä tai virastoista menee kiinni...
Huomenna on toivottavasti tunnuksetkin pöydällä olevaan tietokoneeseen ja pääsen päivittelmään blogia muualtakin kuin kahvilasta.
Huomenna on toivottavasti tunnuksetkin pöydällä olevaan tietokoneeseen ja pääsen päivittelmään blogia muualtakin kuin kahvilasta.
tiistai 5. kesäkuuta 2007
tokapäivä
Laitoin nettiin vähän kuvia joita napsin kännykkäkamerallani eilen illalla ja tänään päivällä.
http://artturil.fidisk.fi/kuvia/kuvia.html
Eilen illalla tapasin muutamia Agneksen pariisilaisystäviä. Tyypillisiä pariisilaisia: yksi oli entinen taidekriitikko, nykyinen taidekirjailija, yksi tekee maalauksia ja siluetteja Seinen rannassa turisteille. Kolmas oli kuvanveistäjä ja kirjailija. Agnes itse on kääntäjä ja kääntää lähinnä lääketieteellistä kirjallisuutta englannista ranskaan ja toisin päin. Agneksella ei ole tietokonetta, vaan hän tekee käännökset paperille ja opiskelijat sitten kirjoittavat ne puhtaaksi maksua vastaan. Tädillä ei myöskään ole työhuonetta, vaan hän työskentelee yhden lähistön kahvilan terassilla viini- tai pastislasi nenän alla :-)
Töissä sain tänään oman työpöytäni kun Catalina-niminen edellinen harjoittelija lähti. Tietokonetta en vielä saanut, vaan huomenna mulle tulee kuulemma ihka uusi kone. Noh, katottaan mitä sillä saa tehtyä. Tänään jatkoin harjoituksia Assess-ohjelmalla. Ohjelma on itsessään aika fiksu, se on käyttöliittymä joka yhdistää mm. tehonjako-ohjelman (Tropic), dynaamisen verkostolaskennan ohjelman (Astre ja Eurostag) ja vikatilanteiden mallinnuksen. Tulokset viedään SAS:ään jatkokäsittelyä varten, joka ei ehkä ole kuitenkaan aivan yhtä helppoa kuin jos sen tekisi vaikka MySQL;ssä suoraan. Ärsyttävä piirre muuten on se, että käytössäni olevassa läppärissä on AZERTY-näppis, kuten kaikissa ranskisten tietokoneissa. A,Z ja M ovat ihan väärissä paikoissa. Samaten numeroita syötettäessä pitää samalla painaa vaihtonäppäintä - ärsyttävää.
Tänään kävin töiden jälkeen kääntymässä Institute Finlandaisissa joka on tiistaisin auki klo 20 saakka. Muuten se menee kiinni jo klo 18. Istituutti menee kesälomalle heinä- ja elokuussa, joten täytyy nyt kesäkuussa hyödyntää sen palveluja (kirjasto, Hesari) kun vaan kerkiää.
Tätä kirjoittelen taas täältä Häagen-Dazsista. Kokeilin käyttää Blolevard St. Germainilla olevan Starbucksin internettiä, mutta näemmä nämä WLAN:it eivät joka paikassa ole kovinkaan luotettavia. Starbucksin Mango Frappucino (mangoa ja sitruunaa sekoitettuna murskattuun jäähileeseen) on kyllä kuumalla aika hieno juoma.
Tällaista tänään.
http://artturil.fidisk.fi/kuvia/kuvia.html
Eilen illalla tapasin muutamia Agneksen pariisilaisystäviä. Tyypillisiä pariisilaisia: yksi oli entinen taidekriitikko, nykyinen taidekirjailija, yksi tekee maalauksia ja siluetteja Seinen rannassa turisteille. Kolmas oli kuvanveistäjä ja kirjailija. Agnes itse on kääntäjä ja kääntää lähinnä lääketieteellistä kirjallisuutta englannista ranskaan ja toisin päin. Agneksella ei ole tietokonetta, vaan hän tekee käännökset paperille ja opiskelijat sitten kirjoittavat ne puhtaaksi maksua vastaan. Tädillä ei myöskään ole työhuonetta, vaan hän työskentelee yhden lähistön kahvilan terassilla viini- tai pastislasi nenän alla :-)
Töissä sain tänään oman työpöytäni kun Catalina-niminen edellinen harjoittelija lähti. Tietokonetta en vielä saanut, vaan huomenna mulle tulee kuulemma ihka uusi kone. Noh, katottaan mitä sillä saa tehtyä. Tänään jatkoin harjoituksia Assess-ohjelmalla. Ohjelma on itsessään aika fiksu, se on käyttöliittymä joka yhdistää mm. tehonjako-ohjelman (Tropic), dynaamisen verkostolaskennan ohjelman (Astre ja Eurostag) ja vikatilanteiden mallinnuksen. Tulokset viedään SAS:ään jatkokäsittelyä varten, joka ei ehkä ole kuitenkaan aivan yhtä helppoa kuin jos sen tekisi vaikka MySQL;ssä suoraan. Ärsyttävä piirre muuten on se, että käytössäni olevassa läppärissä on AZERTY-näppis, kuten kaikissa ranskisten tietokoneissa. A,Z ja M ovat ihan väärissä paikoissa. Samaten numeroita syötettäessä pitää samalla painaa vaihtonäppäintä - ärsyttävää.
Tänään kävin töiden jälkeen kääntymässä Institute Finlandaisissa joka on tiistaisin auki klo 20 saakka. Muuten se menee kiinni jo klo 18. Istituutti menee kesälomalle heinä- ja elokuussa, joten täytyy nyt kesäkuussa hyödyntää sen palveluja (kirjasto, Hesari) kun vaan kerkiää.
Tätä kirjoittelen taas täältä Häagen-Dazsista. Kokeilin käyttää Blolevard St. Germainilla olevan Starbucksin internettiä, mutta näemmä nämä WLAN:it eivät joka paikassa ole kovinkaan luotettavia. Starbucksin Mango Frappucino (mangoa ja sitruunaa sekoitettuna murskattuun jäähileeseen) on kyllä kuumalla aika hieno juoma.
Tällaista tänään.
maanantai 4. kesäkuuta 2007
Ekat kuulumiset
Osalle sukulaisia laitoinkin jo sähköpostia, mutta aloitetaanpa siis ihan oikea bloggaus täältä Pariisista.
Pääsin siis aivan mainiosti perille tänne Pariisiin eilen sunnutaina, vaikka matkalaukku olikin hieman ylipainoinen (22kg). Virkailijan vinoiluista huolimatta en joutunut maksamaan ylimääräistä kantamuksistani. Lento oli aivan täysi eikä Blue1 tarjoile matkalla muuta kuin seuraa. Kentältä pääsin kivasti yhdellä junalla suoraan St. Michel-Notre Damen asemalle, josta on vajaan 10 minuutin kävely asunnolle.
Asunto on mukava, kohtuu siisti, mutta suomalaisittain hyvin erikoinen. Ensinnäkin kämppä sijaitsee tosiaan aivan Pariisin keskustassa, niin myös talonsa ylimmässä kerroksessa. Kämppä on onneksi sisäpihalle, joten se on varsin hiljainen. Kämppään päästäkseen pitää mennä portin, sisäpihan, luhtikäytävän ja tosi kapeitten rappujen läpi. Matkalaukun saamisessa asuntoon oli kyllä hommaa. Asunnossa on yksi n. 10 neliön makuuhuone, keittiö/eteine ja kohtuu uusi kylppäri kylpyammeella.
Tänään aamulla kävelin samaiselle St. Michelin asemalle ja ostin sieltä Carte Orangen, mutta en tajunnut pyytää kantakorttia siihen. Onneksi töissä sihteeri opasti, että kuukausikortin (86e) kanssa pitää olla kantakortti jossa on oma valokuva. Työmatka kestää RER-junalla n. 10+30+5 minuuttia. Junat on kaksikerroksisia, ja aamuisiin aika täysiä. Versailles-Chantieresin asema on ruma ja vähän epäsiisti (linnan asema on sittenkin eri pysäkki), mutta itse RTE:n toimisto on kohtuumoderni toimistotila. Työaikani on klo 8.30-17.00 ja joka toinen perjantai on mulla vapaapäivä (35/viikko). Tiedossa on siis pitkiä viikonloppuja joista ainakin parilla olen heinäkuussa tulossa Suomeen.
Pomo (Sebastian) on nuorehko tutkija ja muutenkin porukka on RTE:llä aika nuorekasta. Yllättävän paljon on naisiakin töissä verrattuna Suomen vastaaviin paikkoihin. Vielä tänään en saanut omaa konetta käyttöön, vaan aloitin tutustumisen hommiiin lainaläppräillä. Huomenna saan toivottavasti netin toimimaan töistä. Tällä viikolla tutustun RTE:n kehittämään kantaverkon luetettavuuden analysointiin tehtyyn ohjelmaan (Assess) käymällä läpi tutorial-tehtäviä. Ensi viikolla pääsen sitten katsomaan että mitäs itse voisin tehdä lopun kesää. Homma vaikuttaa mielenkiintoiselta ja on ainakin täysin erilaista tutkimusta kuin mitä Suomessa on alalla tehty.
Töissä käydään porukalla lounaalla aina klo 12. Saan harjoittelijana firman puoesta 6 euron tuen joka päivän lounaaseen, joten tämän päivän lounas maksoi mulle 2 euroa, jee. Kahvit ja vedet saa ilmaiseksi firman automaattista, jee jee.
Illalla oli tapaaminen vuokraemäntäni kanssa, hän on aika herttainen vanha romanialaissyntyinen nainen joka on suurimman osan elämästään asunut Kanadassa, mutta muuttanut Pariisiin vasta 8 vuotta sitten. Agnes näytti vähän paikkoja, opasti lähimpään ruokakauppaan (200m) ja pesulaan (150m). Ruokakaupassa osa jutuista on kalliimpia kuin Suomessa (esim. tuoremehu), osa taas halvempia (esim. viinit). Latinalaiskortteleissa on paljon ravintoloita, osa ihan kohtuuhintaisia. Iltapalasalaatin tai patongin saa 3 eurolla. Osa taas on tosi kalliita.
Ranska on kyllä internetin kehitysmaa sikäli, että täällä ei ole ilmaisia HotSpoteja samalla tavalla kuin Helsingissäkin on, mutta tässä aika lähellä on katukahvila josta saa käyttää nettiä puoli tuntia kerrallaan - kunhan ostaa joitan mukaan... Täytyy katsella jos löytyisi jokin muu kätevämpi ja halvempi tapa käyttää sähköpostia. Edit: Häagen Dazsilta (150 metriä kämpiltä) löytyi näemmä hotspot jossa ei ole edes aikarajaa. Jee jee. Täytyy vaan varoa ettei tuu syötyä täällä sähköposteja kirjoiteltaessa liikaa jätskejä...
Kirjoittelen lisää kunhan aikaa tulee. Paljon terkkuja Pariisista, joka on latinalaiskortteleissa kyllä juuri sen näköinen kuin Pariisin kuvittelisi olevan.
Pääsin siis aivan mainiosti perille tänne Pariisiin eilen sunnutaina, vaikka matkalaukku olikin hieman ylipainoinen (22kg). Virkailijan vinoiluista huolimatta en joutunut maksamaan ylimääräistä kantamuksistani. Lento oli aivan täysi eikä Blue1 tarjoile matkalla muuta kuin seuraa. Kentältä pääsin kivasti yhdellä junalla suoraan St. Michel-Notre Damen asemalle, josta on vajaan 10 minuutin kävely asunnolle.
Asunto on mukava, kohtuu siisti, mutta suomalaisittain hyvin erikoinen. Ensinnäkin kämppä sijaitsee tosiaan aivan Pariisin keskustassa, niin myös talonsa ylimmässä kerroksessa. Kämppä on onneksi sisäpihalle, joten se on varsin hiljainen. Kämppään päästäkseen pitää mennä portin, sisäpihan, luhtikäytävän ja tosi kapeitten rappujen läpi. Matkalaukun saamisessa asuntoon oli kyllä hommaa. Asunnossa on yksi n. 10 neliön makuuhuone, keittiö/eteine ja kohtuu uusi kylppäri kylpyammeella.
Tänään aamulla kävelin samaiselle St. Michelin asemalle ja ostin sieltä Carte Orangen, mutta en tajunnut pyytää kantakorttia siihen. Onneksi töissä sihteeri opasti, että kuukausikortin (86e) kanssa pitää olla kantakortti jossa on oma valokuva. Työmatka kestää RER-junalla n. 10+30+5 minuuttia. Junat on kaksikerroksisia, ja aamuisiin aika täysiä. Versailles-Chantieresin asema on ruma ja vähän epäsiisti (linnan asema on sittenkin eri pysäkki), mutta itse RTE:n toimisto on kohtuumoderni toimistotila. Työaikani on klo 8.30-17.00 ja joka toinen perjantai on mulla vapaapäivä (35/viikko). Tiedossa on siis pitkiä viikonloppuja joista ainakin parilla olen heinäkuussa tulossa Suomeen.
Pomo (Sebastian) on nuorehko tutkija ja muutenkin porukka on RTE:llä aika nuorekasta. Yllättävän paljon on naisiakin töissä verrattuna Suomen vastaaviin paikkoihin. Vielä tänään en saanut omaa konetta käyttöön, vaan aloitin tutustumisen hommiiin lainaläppräillä. Huomenna saan toivottavasti netin toimimaan töistä. Tällä viikolla tutustun RTE:n kehittämään kantaverkon luetettavuuden analysointiin tehtyyn ohjelmaan (Assess) käymällä läpi tutorial-tehtäviä. Ensi viikolla pääsen sitten katsomaan että mitäs itse voisin tehdä lopun kesää. Homma vaikuttaa mielenkiintoiselta ja on ainakin täysin erilaista tutkimusta kuin mitä Suomessa on alalla tehty.
Töissä käydään porukalla lounaalla aina klo 12. Saan harjoittelijana firman puoesta 6 euron tuen joka päivän lounaaseen, joten tämän päivän lounas maksoi mulle 2 euroa, jee. Kahvit ja vedet saa ilmaiseksi firman automaattista, jee jee.
Illalla oli tapaaminen vuokraemäntäni kanssa, hän on aika herttainen vanha romanialaissyntyinen nainen joka on suurimman osan elämästään asunut Kanadassa, mutta muuttanut Pariisiin vasta 8 vuotta sitten. Agnes näytti vähän paikkoja, opasti lähimpään ruokakauppaan (200m) ja pesulaan (150m). Ruokakaupassa osa jutuista on kalliimpia kuin Suomessa (esim. tuoremehu), osa taas halvempia (esim. viinit). Latinalaiskortteleissa on paljon ravintoloita, osa ihan kohtuuhintaisia. Iltapalasalaatin tai patongin saa 3 eurolla. Osa taas on tosi kalliita.
Ranska on kyllä internetin kehitysmaa sikäli, että täällä ei ole ilmaisia HotSpoteja samalla tavalla kuin Helsingissäkin on, mutta tässä aika lähellä on katukahvila josta saa käyttää nettiä puoli tuntia kerrallaan - kunhan ostaa joitan mukaan... Täytyy katsella jos löytyisi jokin muu kätevämpi ja halvempi tapa käyttää sähköpostia. Edit: Häagen Dazsilta (150 metriä kämpiltä) löytyi näemmä hotspot jossa ei ole edes aikarajaa. Jee jee. Täytyy vaan varoa ettei tuu syötyä täällä sähköposteja kirjoiteltaessa liikaa jätskejä...
Kirjoittelen lisää kunhan aikaa tulee. Paljon terkkuja Pariisista, joka on latinalaiskortteleissa kyllä juuri sen näköinen kuin Pariisin kuvittelisi olevan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)