Ruumiin ja sielun kulttuuria

Kulttuuri tarkoittaa alun perin maanviljelyä. Kävinkin hoitamassa ruumiini viljelyitä (kuntoa) keskiviikkona juoksulenkillä. Kyseessä oli ensimmäinen lenkki täällä, sainhan uudet lenkkaritkin vasta viime viikolla. Kolmen vartin lenkin aikana ehtii nähdä kovasti kaikenlaista. Keskiviikon lenkki kiersi mm. Orsayn museon, Eiffel-tornin ja Invalides-museon. Hyvältä tuntui kyllä pitkästä aikaa saada veri kiertämään kunnolla - sykemittarikin oli sitä mieltä! Juokseminen täällä on pääsääntöisesti asvaltilla ja kivetyksellä juoksemista ja alkumatkasta joutuu väistelemään turisteja ihan tosissaan.

Eilinen oli sitten vuorostaan fyysisen palauttelun paikka ja aika taidenautinnoille. Ranskan kulttuuriministeriö järjestää vuosittain 21.6. (nyt 26. kerta) keskikesän kunniaksi ranskalaisille ympäri maailman musiikkijuhlan Fete de la Musique http://www.fetedelamusique.culture.fr/. Pääosa tapahtumista toki keskittyy Ranskaan, mutta tapahtumia on mm. Ranskan kulttuurilähetystöissä. Pariisissa virallisia tapahtumia oli useampi sata, mutta koskapa kyseessä on koko kansan juhla, niin epävirallisia musiikkiesityksiä oli keskustassa vähän joka nurkassa.

Fete de la Musique on vähän kuin taiteiden yöt Suomessa, paitsi että täällä keskitytään vain musiikkiesityksiin ja oluenjuontiin. Samalla tavalla nuoriso käveli pitkin katuja kalja- ja viinipullojen kanssa. Seinen rannalla oli monessa paikassa kitaraporukoita laulelemassa omaksi huvikseen ja ihmisiä oli liikkeellä todella paljon. Esimerkiksi Boulevard St. Michelin alkupää suljettu autoilta ja niin täynnä ihmisiä että kävely sen poikki kesti useamman minuutin. Virallista kalenteriin merkittyä ohjelmaa oli kirkoissa, ravintoloissa ja kaduilla. Kaduilla esiintyivät lähinnä erilaiset rokkibändit ja rytmiryhmät sekä muutama kuoro. Musiikin kaikki laidat olivat edustettuina, mutta rock- funk- ja punk-bändejä oli eniten, melkein joka kadulla. Omalla kadullani Rue de Seinellä soitteli alkuillasta saksofoni-klarinetti duo jatsibiisejä.

Itseäni kiinnosti mm. Beethovenin 5. Orsayn museolla Kurt Masurin johdolla, mutta vielä enemmän kiinnosti työtoverini Florienin mainitsema Ruotsin kulttuuri-insitituutin juhannusjuhlan ohjelma. Suuntasinkin kahdeksan maissa Ruotsin kulttuuri-instituutille 4. kaupunginosaan. Kulttuuri-insituutin takapihalle (iso nurmikko ja paljon veistoksia) oli pystytettyä majstonki ja sen ympärillä lapset tanssivat juhannustansseja haitarin tahtiin (mm. Kettu juoksi yli järven, Pienet sammakot). Myyntikatoksista sai viiniä, olutta, snapseja, hodareita ja tummaa ruotsalaista leipää. Paikalla oli muutama sata henkeä jotka näyttivät pääasiassa olevan Ranskassa asuvia ruotsalaisperheitä tai perheitä joissa toinen vanhemmista on ruotsalaista syntyperää. Ranskalaisiakin paikalla oli, mutta pääasiassa ruotsalaisystäviensä seurassa. Tunnelma patonkihurrien juhlassa oli kyllä aika pitkälti sama kuin voisi kuvitella Ruotsissakin vastaavissa tilaisuuksissa.

Itsehän en mennyt tuonne suinkaan juhannustanssien takia, vaan illan pääesiintyjän Sofia Jannokin takia http://www.sofiajannok.com/. Sofia Jannok on Jällivaarasta kotoisin oleva nuori saamelaislaulajatar. Jannokin musiikki on saamelaisvaikutteista, mutta hyvin ruotsalaista etnopoppia ja jatsia. Tyyliltään vähän erilaista kuin esim. Wimme Saaren tummempisävyiset biisit, mutta monella tavalla mukavan letkeää musiikkia ja helppoa kuunneltavaa. Jannok on saanut jotain palkintojakin laulustaan ja yleisö viihtyikin silminnähden hyvin.

Puoli kymmenen maissa lähdin sitten kiertelemään kaupungille ja etsiskelemään mielestäni musiikkia. Kiertelin vähän aikaa Seinen saarilla ja latinalaiskorteleissa, mutta kun kulku alkoi käymään todella hitaaksi ihmismassan takia niin aloin suunnata kohti kämppää. Pimeäkin alkoi jo olla ja hakemaani torvi-skata ei löytnyt. Kuinka ollakkaan matkalla kämpille Hotel de Monnaien (rahapajan) vierestä kuulin iloisen torventoitotuksen ja pakkohan se oli mennä katsomaan.

Paikalla oli kapealla kadulla paikallisten fanfare-orkesterien yhteiskeikka. Fanfare-orkesteri on siis täkäläinen ränttä-tänttä-soittokunta joka koostuu pääasiassa trumpeteista (3-5), tuubista(1-3), pasuunoista (2-4) ja muista matalista vaskista (baritoneja 2-4) sekä rummuista (2-3). Lisäksi saattaa olla vielä banjo ja saksofoneja. Idea musiikissa tuntuu useimmiten olevan, että rummut soittavat tasaista reipasta komppia, tuubat soittavat bassokuviota, pasuunat ja baritonit harmoniaa ja trumpetit siihen päälle melodiaa mahdollisimman kovaa. Biisit oli näillä orkestereilla pääasiassa sovituksia kevyenmusiikin hittibiiseistä ja discosta. Ohjelmistossa oli ainakin Georg Michaelia, Michael Jacksonia, Britney Spearsia, Pet Shop Boysia ja Eric Prydsiä. Kylie Minogueta oli parillakin bändillä ohjelmistossa.

Tunnelma oli hyvinkin samanlainen kuin Retuperän vierailulla Vic Fezensacissa. Orkesterit soittivat ravintolan edessä ja ravintoloitsija kantoi palkaksi olutta soittajille. Tungos oli melkoinen kapealla kadulla, yleisö heilui ja lauloi orkesterien mukana. Jossain vaiheessa soitto meni kilpasoitannaksi kun keikkansa jo heittänyt bändi rupesi soittamaan ravintolasta sisältä kadulla soittavan orkesterin päälle. Siinä vaiheessa alkoivat oluttuopit lennellä yleisön yli orkesterista toiseen ja keskisormet puhkoivat ilmaa. Onneksi tuota ei kestänyt kovin pitkään.

Orkesterien taso on pääasiassa varsin kova ja soittajat rutinoituneita, sillä kaikki soittavat ilman nuotteja. Muutamissa bändeissä soittajat olivat selvästi setäosastoa eivätkä enää mitään opiskelijoita. Kestävyyttä riitti monella heittää reilu tunnin keikka täysillä ja vielä trumpettisoolot päälle.

Tällaisia bändejä oli ainakin soittamassa:
http://www.lesfilsdeteuhpu.com/teuhpu/pre.php
http://www.myspace.com/talku
http://www.boulamatari.org

Bändin vaihto tapahtui Retuperänkin 2003 oppimalla täädä tätä tätä tätädädädää-fanfaariilla. Täytyy varmaankin poiketa tuossa l'Assignat-ravintolassa toistekin, sillä vaikutti siltä, että nämä orkesterit eivät ihan ensimmäistä kertaa olleet soittamassa tämän ravintolan luona ja olivat pikemminkin kanta-asiakkaita.

Työpäivä alkoi jo kutsua ja lähdin korvat soiden nukkumaan kotiin kahden aikaan yöllä, vaikka soitto jatkuikin vielä railakkaasti. Kotikadullani laulettiin Yves Montandin lauluja tammerkosken sillalla-tyyliin ja oli pakko laittaa tulpat tässä vaiheessa päähän jotta sai nukuttua. Aamulla töihin lähtiessäni katselin kun siivouspartiot siivosivat fanfare-orkesterien soittopaikalta tyhjiä olutlaseja lapiokaupalla. Nyt sade onneksi huuhtelee pahimmat kusenhajut pois nurkista, täällä kun ei todellakaan tunneta mitään bajamajoja... Töissäkin on normiperjantain hiljaisuudesta entistäkin hiljaisempaa ja väki tuntuu olevan etätöissä silmät kiinni.