Viimeinen viikonloppu

Katriina tuli käymään täällä viikonlopuksi torstaina illalla. Iltaohjelmana kävimme syömässä ja katsomassa Eiffel-tornin valoshowta. Perjantaina vietimme päivän Versaillesin linnassa, puistossa sekä Marie Antoinetten kylässä. Versaillesin linna ja puisto on iso, siis todella iso. Grand Trianon ja Petit Trianon (huvimajat) ovat itsessään jo reilun suomalaisen linnan kokoisia, mutta itse päälinna on järkyttävän iso. Ei sinänsä, ranskalaisella tyylikkyydellä ja silmällä niistäkin oli kuitenkin tehty hienostuneita ja silmää hiveleviä paikkoja. Aloitimme vierailun puiston kauimmaiselta nurkalta Grand Trianonista ja Marie Antoinetten kylästä. Kylä on aika vaikuttava esitys Normandialaisesta pikkukylästä keskellä puistoa, varsinkin ottaen huomioon että sekin on jo yli 250 vuotta vanha. Päälinnan salit ovat myös kertakaikkisen mykistäviä. Joka puolella on pieniä hienostuneita yksityiskohtia, suurissa linjoissa on harmoniaa ja tiukkaa geometriaa. Väkeä vaan oli vähän turhan paljon - italialaisten loma-aika näkyi jonoina linnan saleissa.

Lauantaina vuorossa oli amerikkalainen, lasikuidusta ja muovista tehty versio samasta aiheesta. Liikaa pureutumatta amerikkalaisuuden ytimeen (keskellä Ranskaa!), voin kuitenkin sanoa, että ne jutut jotka Disneylandissa on toteutuettu ällömakeasti ja mauttomasti voi kyllä Pariisissa ja Ranskassa nähdän ihan oikeinakin versioina. Katriinan kaverin Kirsimarian ansioista pääsimme ilmaiseksi sisään Disneylandiin ja nautimme fantasiamaailmasta joka varmasti vetosi paikalla oleisiin lukuisiin lapsiin. Iltapäivästä väkeä olikin niin, että edes fast-passilla (jonon etuilulippu) ei päässyt suosituimpiin vekottimiin. Parit vuoristoradat oli kyllä kiva käydä ajelmassa.

Illalla käytiin sitten vielä katsomassa La Villettessä Marie Antoinette (2006) elokuva perjantaisen Versailles käynnin innostamana. Elokuvassa on hyvin kuvattu Versaillesin eri maisemia ja huoneita, voin suositella.

Sunnuntaina ennen Katriinan lähtöä kiertelimme Luxembourgin puistossa ja kävimme syömässä Beau Arts-kahvilassa. Itse kävin vielä iltasella ajelmassa automaattimetrolla (linja 14, Pariisin uusin) ja tutustumassa kahteen vähän modernimpaan puistoon. Ajelin Bercyyn jossa on paitsi viinitukkualueesta muutettu puisto myös uusi
Francois Mitterandin kirjastoalue ja elokuvateattereita sekä rahaministeriö. Sieltä ajelin toiseen uuteen puistoon, Andre Citroenin puistoon kaupungin toiselle laidalle metrolla nro 6. Kyseinen linja on muuten RATP:n tarjoama halpa vuoristorata - linja menee ainakin neljästi maan alta maanpäällä kulkevan laiturin pälle. Citroenin puisto on myös vaikuttava eri osastoinen (valkoinen, musta) sekä hienoine pienoiskanavineen.

Tässä panorama Bercyä kohti, vasemmalla uusia kirjastoja. Keskellä näkyvä silta on muuten myös aikamoinen vuoristorata, kaarisillan ja riippusillan risteytys - kirjaimellisesti.

Kuvia katseltavaksi

Koskapa en jaksa kaikkia kuvia tänne blogiin tuupata, niin oon koonnut viimeisen kuukauden ajalta vähän kuvia kuvasivulle.

http://users.tkk.fi/~alahdeti/20082007/20082007.html

Tuossa kuvia, lisää selityksiä saa hakea aiemmista blogikirjoituksista.

Ulkoilmaelokuvia

Noniin. Synttärit on vietetty ja vuosia taas yksi lisää. Kiitos kaikille muistaneille!

Aloitetaan vähän muulla kuin Pariisi-aiheella. Olen tänä kesänä tutustunut ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin kirjoihin. Ostin lentokentältä pokkarina Englundin kirjan Suuren Sodan Vuodet(1993, 680s.), joka kertoo Kustaa II Adolfista ja Ruotsin suurvalta-ajasta 30-vuotisen sodan aikana. Saatuani sen luettua oli pakko jatkaa samoin tein Voittamattoman (2001, 864s.) kanssa, joka taasen kertoo Kaarle X Kustaan seikkailuista. Trilogian täydennykseksi on tulossa vielä kolmas kirja, joka kertoo mm. Kaarle XI:n reduktiosta. Nyt sain Annilta lahjaksi Englundin uusimman, Kuningatar Kristiinan elämäkerran (2006, 180s.). Englund kirjoittaa hauskasti ja mielenkiintoisesti sekä tuon ajan tapahtumista että elämästä ja yhteiskunnasta yleisesti. Kirjat ovat aika vaikuttavaa luettavaa myös tieteellisestä näkökulmasta, Englund onkin valittu Ruotsin akatemian jäseneksi. Sadepäivät eivät ole olleet niin suuri haitta kun on voinut uppotua lukemaan. Myös kauniin päivän voi käyttää lukemalla vaikkapa Luxembourgin puistossa puun varjossa :-)

Sadepäivistä mainittakoon kuitenkin viime torstai, jolloin manasin Ranskan maan syvimpään rakoon. Tarkoitukseni oli töitten jälkeen lähteä tutustumaan Marie Antoinetten kylään Versaillesin puistossa, mutta ennustuksista ja kauniista aamupäivästä huolimatta (tai juuri sen takia) sain kirjamellisesti märkää rättiä naamalle kun astuin toimiston ovesta. Harmitti sen verran, että kiroilin mielessäni seuraavat kaksi tuntia, söin Elovenaa ja lähdin juoksemaan paineita pois. Puolentoista tunnin lenkki Eifel-tornin ympäri ja joenrantaa ees-taas helpotti kummasti. Sää olikin sateen lakattua syksyisen raikas ja kostea, helppo juosta siis. Täällä muuten osa lehtipuista tiputtaa jo lehtiään, luullen syksyn koettavan.

Perjantaina sain työkaveriltani vinkin mennä katsomaan La Villetten ulkoilmanäytökseen Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä. Koskapa ei ollut muutakaan tekemistä, niin menin paikalle jo hyvissä ajoin ennen auringonlaskua (jolloin elokuva ohjelmanmukaan alkaa) ja sain nauttia Ben&Jerrysin ilmaisesta jäätelöstä. Sää ei tosin edelleenkään ollut liian lämmin. Elokuvanäytös itsessään oli mukava tilaisuus, varsinkin kun panostin 6 euroa vuokraamalla rantatuolin ja huovan. Ranskalaiset ovat sivistyskansaa, ja ihmiset katselivat elokuvaa suurelta (10*20 metriä) ilmatäytteiseltä valkokankaalta pitäen samalla rauhallista piknikkiä nurmikolla. Aplodit annettiin luonnollisesti elokuvan pääteteksi, vaikka Kaurismäki ei ehkä olekaan mikään hirvittävän helppoa elokuvaa.

Lauantaina selviydyin Stalingradin (!) asemalle ja nousin Bobignyyn menevään ilmaiseen kanavalaivaan. Reitti kulki Pariisin koillisia kanavia pitkin Bobignyn esikaupunkiin josta hyppäsin metroon ja matkustin takaisin Villetteen. Koskapa konservatorion yhteydessä oleva soitinmuseo oli suljettu, jäi minulle aikaa nauttia mukava kana-club Cafe de Musiquessa. Lopulta kävelin siitä kotia Canal St. Martinia pitkin ja seurasin jokiristeiliöiden sulutusta kanavan pikkuruisilla suluilla. Satun kutsumana menin sitten takaisin Villetten ulkoilmaelokuviin, jossa tälläkertaa näytöksessä oli 1940 valmistunut häähöpsötys Philadelphia Story (Grant, Hepburn, Stewart).

Sunnuntai alkoi arpomisella josko lähtisin ulos vai jäisin sisään lukemaan. Lopulta sade ratkaisi puolestani ja jäin lukemaan synttärilahjakirjaani. Ulos lähdin vasta kolmen maissa nukuttuani ensiksi pienet päiväunet ja suuntasin taas Villetteen, tällä kertaa Cite de la Science et Industrien näyttelyyn. Kyseessä on Heurekan tapainen luonnontieteen näyttely, tosin vaan puolet suurempi ainakin pinta-alaltaan. Vakituisessa näyttelyssä parasta antia tarjoili ääni- ja kuvanäyttelyt, sen sijaan esim. lento- ja autoliikenne näyttelyt vaikuttivat vähän vanhanaikaisilta ja ranskalaisen teollisuuden mainosnäyttelyiltä. Kummallista täällä muuten on, että elokuussa loma-aikaan monet näyttelyt ovat suljettuna. Cite La Vilettessäkin kolme kuudesta vaihtuvasta näyttelystä oli suljettuna. Sama ihmetys koskee kyllä muitankin museoita (esim. soitinmuseo). Illalla kävimme vielä lasillisella Satun ja Fredin kanssa kulmakuppilassa.

Pariisi on sen verran suuri kaupunki, että täällä tapahtumia riittää, mutta ongelmana on se, että haluamansa tapahtuman löytäminen ei aina ole kovin helppoa, kun kaikenkattavia ohjelmalehtisiä tai nettisivuja ei tahdo olla. Näin loma-aikana tämä vielä korostuu kun ne vähäiset mielenkiintoiset tapahtumat hukkuvat järjettömän kokoisten galleria- ja taidenäyttelymainosten väliin. Eilen olisi ollut alamäkimaastopyöräilyä Pariisin keskustassa Sacre Coeurilla, mutta tämänkin näin vasta jälkeenpäin telkkarista. Kaikkea ei voi saada, mutta joskus tuntuu ilmoittelun perusteella, että osa tapahtumista on piilotettu tarkoituksella mm. turisteilta ja suunnattu vain "oikeille" pariisilaisille. Ilmoittelu luonnollisesti vain ranskaksi. Esim. Paris Plagea (rantakopperot mm. Seinen varrella) ei oikein mainostettu missään turisteille, sillä se oli selkeästi Pariisin kaupungin kaupukilaisille järjestämä tapahtuma.

Taas kirjoitellaan

Pari viikkoa ehtikin kulua ennenkuin muistin kirjoitella tänne taas. Osalle olenkin kertoillut kuulumisia sähköpostilla ja ihan kasvoikkainkin kun kävin Suomessa viime viikonloppuna saunomassa ja uimassa! Kivaa oli, varsinkin kun sai olla Annin kanssa.

Täällä Pariisissa on nyt oudon hiljaista. Ei uskoisi miten tällainen metropolikin voi hiljentyä lomien aikana. Viidestä miljoonasta pariisilaisesta varmaan neljä miljoonaa on lähtenyt loman viettoon kaupungin ulkopuolelle. Kaduilla pyörii joku hassu töihin jäänyt ja jonkin verran turisteja. Suuri osa kaupoista, ravintoloista ja gallerioista on auki rajoitetusti. Bussit ja junat kulkevat harvennetun aikataulun mukaisesti. Tänään on vielä lisäksi pyhän neitsyt Marian juhlapyhä, jolloin kaikki kaupat on kiinni ja työpaikat tyhjiä. Siksipä kulutan aikaani muitten kaupunkin jääneitten tapaan istuskelemalla kahvilassa ja pitämässä sadetta.

Töissä sain ensimmäisen kuormairroitusta koskevan projektini valmiiksi viikko sitten ja raporttikin on muutamaan täydennystä vaille valmis. Toisen projektin aloittamisen kanssa on ollut vähän ongelmia, varsinkin kun olen joutunut opiskelemaan skriptaamista awk-kielellä. Lomien takia apuakaan ei aina ole ollut saatavilla kovin nopeasti, joten aikaa on jäänyt kahviautomaatilla hengailuun. Töissä on muuten myös hiljaista kuin huopatossutehtaassa, 90 hengen toimistossa töissä on tällä viikolla vain kymmenisen henkeä.

Pariisin nähtävyyksistä on jäänyt kertomatta viikonloppuni Boulognen metsissä. Toissaviikon lauantaina kävelin Boulogneen viettämään aurinkoista päivää ja lueskelemaan. Boulogne on keskusta-alueen länsipuolella oleva vanha kuninkaallisten metsä, useamman sadan hehtaarin kokoinen, jossa on mm. kaksi tekojärveä, ravi- ja laukkaradat (mm. Longchamp), maauimaloita jne. Itse kiertelin metsää ja otin pienet nokoset pitkähavuisen (10-15cm neulaset!) männyn alla. Lopuksi kävin tutustumassa Bagatellen linnaan. Linna rakennettiin aikoinaan vain kolmessa kuukaudessa kuninkaallisten vedonlyönnin seurauksena. Linnan puutarha on ehkä rauhallisin paikka mitä Pariisin keskustan lähistöltä on löydettävissä. Puistossa ihmiset kävelevät hiljakseen, hiljaisina ja katselevat riikinkukkoja, ankkoja, vesiputouksia ja hienoja istutuksia. Puistossa järjestetään myös vuosittain (nyt 100. kerta) kansainvälinen ruusukilpailu.

Kotiin kävelin joutsenten polkua pitkin, eli Seinen keskellä olevaa pitkää kapeaa saarta pitkin. Kotiin päästyä olikin sitten jalat aikalailla rikki ja olut Satun kanssa Paris Plagella (uimakoppeja Seinen rannalla) maistui.

Tässä keinotekoinen vesiputous Bagatellessa.

Rat-a-tuu-ii

Kävin eilen katsomassa Disney-Pixarin uusimman animaation Ratatouillen. Se kertoo Pariisissa asustavasta Remy-rotasta jolla on hyvä maku. Remyn suurin haave on päästä kokiksi huippuravintolaan. Leffa oli harvinaisen hauska ja monessa kohtaa oivaltava. Paitsi että itse animaatio on monessa kohtaa näyttävää ja elävää, niin juonikin on pienestä naiviudesta (lasten leffa myös) huolimatta viihdyttävä. Elokuvassa on hienoja animoituja maisemia Pariisista sekä pieniä kuittailuja sekä ranskalaisille että amerikkalaisille (Remyn veljen voi nähdä amerikkalaisen ruokakulttuurin edustajana). Itse nautin elokuvasta suuresti, ja voin suositella sitä kaikille jotka tykkäävät inhimillistetyistä eläinhahmoista tai haluavat käydä katsomassa miten hienosti Pariisin voi kirjaimellisesti piirtää valkokankaalle.

Edit: Suomen ensi-ilta onkin vasta 26.10.2007, mutta sitä odotellessa voitte käydä katsomassa trailerin http://disney.go.com/disneypictures/ratatouille/ tai Espoo cinessä ennakkoon 22.8.

Ranskalaiset ja eristyisesti pariisilaiset ovat elokuvakansaa ja rakastavat elokuvia. Ingmar Bergmanin maanantainen kuolema oli täällä suurimpien sanomalehtien etusivulla ja pääuutislähetyksissä paikallisten Peter von Baghien kommenttit asiasta. Eilen haudattiin paikallinen koomikko Michel Serrault, ja sekin näytettiin pääuutisissa.

Uutiset ovat muuten olleet harvinaisen hiljaisia Ranskan ympäriajon päätyttyä. Ei pelkästään sen takia, että Tourin dopingkäryt ovat lakanneet, vaan että kyseessä on kolmiviikkoinen kansallinen instituutio jonka päättyessä alkaa ranskalaisten lomat. Suomesta ei ehkä aivan tajuta sitä laajuutta jolla täällä ympäriajoa seurataan. Hyvä vertaus voisi olla se, että Suomessa samaan voisi ehkä päästä jos jääkiekon maailmanmestaruuskisat olisi järjestetty Suomessa joka vuosi sadan vuoden ajan. Vaikka paikalliset lehdet kirjoittelivatkin Tourin pistämisestä hyllylle, niin sitä ei kannata ottaa kuin korkeintaan ranskalaisena dramatisointina ja liioitteluna. Jotain kertoo myös se, että tasavallan presidentti ja pääministeri molemmat kommentoivat Tourin jatkamisen puolesta sanomalla.

Viikonlopun jälkeen Pariisiin palatessa tuli sellainen olo, että ei tämä kaupunkin nyt niin vieras olekaan. Sitä huomaa kotiutuvansa aika yllättäen, vaikka kaikkea pientä ärsyttävää tässäkin kaupungissa on, ja Suomesta kaipaa monia juttuja. Itse kaipaan tällä hetkellä fillaria sekä kunnon lenkkimaastoja. Vaikka kuinka komeaa onkin juosta Pariisin puistoissa antiikkipatsaiden välissä, niin eivät ne tarjoa kovinkaan paljon vaihtelua pidemmän päälle. Velibeillä ei myöskään tule oikein lähdettyä kuntoilemaan, kun ne joutuu kuitenkin palauttamaan puolen tunnin jälkeen.

Keikka Pohjanmaalla

Viikonlopun hää-Suomi-reissun jälkeen ollaan taas takaisin sorvin ääressä.

Joitain asioita ei tajua ennen kuin ne itse kokee. Yksi on se, että miten hiljaista voikaan kesäisessä Helsingissä olla. Kun on täällä kierrellyt pari kuukautta turisteja ja kiirehtinyt tungoksessa, niin oli aika erikoista tulla käymään kesähiljaiseen Otaniemeen perjantaina. Perjantaina illalla pyöräilimme Haagaan saunomaan, ja lähes autiot talot sekä tyhjät kadut tuntuivat hyvin erilaisilta Pariisiin verrattuna. Noh, ei sikäli että täälläkään olis hirveä meno tällä hetkellä. Pariisissa alkoi hyvin monella loma viime viikonlopusta, joten täälläkin on oudon hiljaista kaduilla. Ei kylläkään aivan niin hiljaista kuin Otaniemessä, mutta moni kauppa ja kuppila pitää ovensa kiinni elokuussa.

Ja vielä nopsaan kertaus viime viikon tapahtumista. Torstaina syöksyimme iltapäivästä suoraan töitten jälkeen lentokentälle. Keskiviikkona oli Versailles-päivä, jolloin Anni meni etukäteen tuskailemaan turistien määrää Versaillesiin ja minä tulin töiden jälkeen perästä. Iltapäivään kuului myös käynti Montparnassen tornissa sekä piknik Luxembourgin puistossa. Illalla kävimme vielä maistelemassa samppista ja mansikoita Louvren edustalla joenrannalla. Samalla tutustuin enismmäistä kertaa Remyyn kavereineen, eli näin ensimmäistä kertaa ihka oikean pariisilaisrotan. Huhuihin verrattuna niitä on kyllä näkynyt täällä harvinaisen vähän. Tiistaina käytiin Lafayetten tavaratalossa ihmettelemässä komeaa kattokoristetta sekä nauttimassa hyvässä kreikkalaisessa lammasta ja retsinaa. Maanantaina pidettiin sadetta ja kierreltiin Les Hallesin suunnalla.

Vaikutteita

Perjantaina ei sitten saatukaan sadetta, joten muutimme suunnitelmamme ja lähdimme kävelylle kaupunkia ympäri. Lopulta sää osoittautui erittäin mukavaksi kaupunkikierrokselle. Kävimme mm. pienessä, mutta mukavassa Marie Curie-museossa ihastelemassa Nobel-palkintoja sekä haistelemassa Marie Curie-kemian yliopiston akateemista ilmapiiriä. Iltapäivällä taasen suuntasimme Orangerien museoon ihailemaan Monet'n valtavia lummemaalauksia. Orangerien museon viime vuonna valmistunut remontti vaikutti harvinaisen onnistuneelta, ja lummemaalaukset saivat oikeutusta uusista luonnon valon valaisemista ovaalin muotoisista saleista.

Lauantain ohjelmaan kuului tutustuminen Orsayn museoon. Pariisilaiset museot jaksavat kerta kerran jälkeen hämmästyttää. Orsayn museo, vaikka onkin jo yli 20 vuotta vanha, on edelleen erittäin moderni. Valoisan, jättimäisen keskusaukion veistoskokoelma vetää vertoja, ja ehkä jopa ylittää Louvren veistospihat (Cour Puget, Cour Branly). Orsayssa oli esillä vaihtuvana näyttelynä ranskalaisen taidevälittäjän Ambroise Vollardin aikoinaan ostamia ja välittämiä teoksia Cezannesta Picassoon. Tämä vaihtuva näyttelyly itsessään oli jo riittävä yhdelle näyttelykerralle, joten vakituisen kokoelman tutkimiseen ei jäänyt hirveästi voimia. Kokoelmiin kuuluvan Whistlerin "taitelijan äiti"-teoksen kohdalla ei voinut olla tyrskähtämättä.

Lauantai-illalle suunnittelemamme ilta-pala Eiffel-tornin luona jäi haaveeksi, sillä koimme hieman vastoinkäymisiä Velib-matkallamme. Tämä Velib-järjestelmä ei näemmä toimi aina niinkuin halutaan, sillä iltaisin ja viikonloppuisin pyörät häviävät keskustan ja asuinalueiden pyörätelineistä ja toisaalta suosittujen ravintola-ja illanviettoalueiden pyörätelineet ovat täynnä. Näin ollen emme voineet jättää pyöriä Eiffelin alueella mihinkään telineeseen, vaan jouduimme etsimään tyhjää telinettä lähempänä omaa kämpää. Kaiken lisäksi tilannetta pahensi se, että Velibin tietokonejärjestelmä kärsii huomattavista lastentaudeista, joten osa pyöräparkeista oli senkin vuoksi jo poissa käytöstä. Lisäksi vapaan pyörätelineen etsiminen ei onnistunut tietojärjestelmän vikojen takia. Hieno järjestelmä vaikuttaa tällä hetkellä valitettavasti vielä liian epäluotettavalta jotta sitä uskaltaisi käyttää vaikkapa työmatkoihin.

Olemme muutamana iltana käyneet iltapalalla Seinen rannalla, kuten myös lauantaina illalla. Olemme ottaneet mukaan kaupasta evästä ja jonkun sopivan viinin. Viinit ovat täällä edullisia, 4-5 euron viinit ovat jo laatujuomia. Paikallinen tapa ilmoittaa viinit valmistusalueittain vain tuottaa suunnattomasti vaikeuksia, sillä Alkossa on tottunut hyviin selostuksiin rypäileistä ja mausta sekä sopivuudesta eri ruokalajien kanssa. Täkäläisillä viinihyllyillä tulee vähän ikävä Alkon myyjien ammattitaitoa...

Eilen kävimme Vincennesin linnassa Pariisin kaakkois-nurkassa. Vincennesin linna on Kaarle 5. 1300-luvulla rakennuttama linna, jossa on erityisen hieno, kahden vallihaudan takana oleva päätorni. Päätorni on ollut 12 vuotta remontoitavana ja avautunut yleisölle vasta tänä kesänä. Vincennecin linna on 1600-luvulta alkaen toiminut vankilana, mm. markiisi De Sadelle. Sunnuntain ohjelmistoon kuului myös kiertely Bastille alueella. Bastillen 1989 valmistunut ooppera-rakennus on muuten tyyliltään ja portiltaan hämmästyttävän paljon kansallisoopperan näköinen. Kävimme myös Jardin des Plantesin puistossa, joka on oikeammin luonnontieteellisen museon kasvitieteellinen puutarha. Jardin des Plantesissa on myös osana luonnontieteellistä museota maailman toiseksi vanhin eläintarha, jossa kävimme moikkaamassa kaukaisia serkkuja. Häkissä olleet ihmisapinat vaikuttivat jotenkin surullisilta, tai ainakin sellainen olo tuli. Niillä kun on hyvinkin paljon inhimillisiä piirteitä.

Illalla kävimme syömässä Satun kanssa porukalla vielä Le Procope-nimisessä ravintolassa Bvd. St. Germainin lähistöllä. Le Procope on Pariisin vanhin edelleen toimiva ravintola, perustettu 1686. Siellä ovat vierailleet aikojen saatossa itsemme lisäksi kuuluisuuksia kuten Napoleon ja Benjamin Franklin. Ravintolan sisustus oli erityisen komea ja osittain peräisin 1700-luvulta. Ruokakin oli hyvää, valitettavasti tarjoilijoilla sattui olemaan vähän huono päivä eikä palvelu ollut parasta mahdollista.

Tänään taas satelee, mutta eiköhän tässä keritä vielä kaikenlaista kiertelemään.