Palkkapäiviä ja junailua

Tänään sain ensimmäisen palkkakuitin käteeni. Eipä se (palkka) suuri ole, mutta palkkakuitti on pidempi kuin Suomessa. Kaikenlaisia ihmeellisiä lyhennyksiä ja maksuja kyllä riittää tuplasti suomalaisiin ennakonpidätyksiin ja työttömyysvakuutusmaksuihin verrattuna. Selvittelin myös tänään voinko siirtää työajanlyhennyspäivän (RTT) jollekin toiselle viikolle, mutta pomoni oli vähän nihkeä sen suhteen. Syynä on harjoittelijoiden vakuutukset ja niiden voimassaolo. Täällä harjoittelijoitten pitää olla vakuutuksen takia töissä määrätty työaika, sillä työnantaja on vastuussa harjoittelijasta sinä aikana kun työsopimuksessa lukee. Siksipä kaikki poikkeavat työajat aiheuttavat enemmän paperitöitä kuin normaalien työntekijöiden kanssa. Normaaleilla palkatuilla on oma RTT-tili jonne voin tehdä vapaapäiviä varastoon ja sitten käyttää niitä tarvittaessa. RTT (reduction de temps de travail) muuten otettiin käyttöön kun täällä päätettiin korjata työttömyyttä lyhentämällä työaika 40 tunnista 35 tuntiin. Työajanlyhennyksen käytännön toteutus sitten on työpaikkakohtaista. RTE:n malli tuntuu sinänsä aika fiksulta. Ylitöitä täällä ei tunneta - eikä työajan seurantaa. Mitään raportointia työajan käytöstä en myöskään ole nähnyt käytettävän.

Tänään oli työpäivän päätteeksi samppistuokio kun Emmanuelle oli viimeistä päivää töissä. Emmanuelle siirtyy äitiyslomalle ja muuttaa Ranskan Gyuanaan. Hänen miehensä on töissä ESA:n Guyanassa sijaitsevassa avaruustukikohdassa. Suomalaisittain tuntuu aika hasardilta tuollainen lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen viidakon keskellä. Btw. päivänsankari ei juonut samppanjaa...

Töissä olen viime viikosta pakertanut simulointeja ASTRE:lla. Tutkin sähköverkon kuormanirroitusautomaatiota ja vertailen paikallisen ja keskitetyn automaation eroja. Tässäpä lyhyt selostus hommasta niille joita kiinnostaa:

Bretagnen alueen sähkönsiirtoverkko on heikohko alueen kasvaneeseen tehon tarpeeseen nähden, eikä kestä kovin hyvin esim. EHV-johdolla tai ala-asemalla (225kV ja 400kV) tapahtuvaa vikaa. Ongelmana on myös tehontuotannon puute alueella. Uusien johtojen rakentaminen tai tuotannon lisääminen alueelle on kuulemma turhan kallista ja poliittisesti vaikeaa, ja siksipä tutkitaankin josko automaattisella kuormien irroittamisella voitaisiin hoitaa jännitteet kuntoon vikatilanteissa. Tätä varten alueelle on suunniteltu joko paikallista, 90kV ja 65kV ala-asemakohtaista automaatiota tai laajempaa 225kV alueen automaatiota.

Keskitetyssä automaatiossa tarkkaillaan koko 225kV-verkon jännitettä, ja automaatti kytkee 20kV jännitteeseen kytkettyjä kuormia irti tarpeen mukaan jännitteen nostamiseksi. Ongelma tässä on se, että automaatio vaatii tietoliikenneyhteyden 225/90kV ja 225/65kV sekä 90/20kV ja 65/20kV ala-asemien välillä. Tietoliikenneyhteydet ovat tunnetusti kalliita ja epävarmoja, joten selvittelemmekin josko kuormanirrotusautomaatio voitaisiin rakentaa erikseen jokaiselle 90kV ja 65kV ala-asemalle ja näin selvitä ilman tietoliikenneyhteyttä ala-asemien välillä. ASTRE:en ohjelmoidaan aluksi jokaiselle ala-asemalle omat parametrinsä joilla sen pitää reagoida jännitteen alenemaan ja sitten laukaista haluttu määrä kuormaa irti. Sen jälkeen tehdään dynaaminen simulaatio verkolle jossa tapahtuu esim. johdon tai generaattorin irtoaminen ja tutkimme kuormanirroitusautomaation toimintaa eri parametreillä. Gentin yliopisto Belgiassa on jo aiemmin tehnyt vastaavan tutkimuksen keskitetylle automaatiolle, joten käytämme sitä vertailukohtana.

Sitten muuta: Alkuviikko oli kylmä ja sateinen. Töistä kotiin päästyä ainoa järkevä toimi mitä jaksoi ja pystyi tekemään oli juoksulenkki Seinen rantoja pitkin. Museot menevät arkisin kiinni jo puoliseitsemän maissa, joten töitten jälkeen on aika mahdotonta ehtiä museoihin, joka sinänsä on kyllä sääli. Tänään oli parempi päivä sään puolesta, joten koskapa en em. samppanjatarjoilun takia ehtinyt normaaliin junaani, päätin kokeilla työmatkaa Montparnassen kautta. Junamatka on suorempi ja nopeampi (n. 10 min) kuin normaali junamatkani (30min.), mutta vaatii vaihdon metroon ja 5 minuutin metromatkan. Vaihto Montparnassen asemalla onkin aika hauska. Asema on tolkuttoman iso ja siirtymistä junalta metroon on kuin isolla lentokentällä konsanaan. Onneksi fiksut ranskikset ovat keksineet liukumatot joilla matkanteko käy nopsaan. Montparnassen aseman käytävällä onkin rinnakkain useampi liukutaso jotka kuljettavat eri nopeuksilla. Otin tietysti nopeimman, 9 km/h kulkevan tason. Tasolle mentäessä pitää astua hauskojen pyörivien rullien päälle ennen kuin pääsee itse liukutasolle. Normaali RER C junani jää heinäkuussa liikennöintitauolle kun täällä alkaa ratakorjaukset ja nopein työmatkani tulee olemaan juuri Montparnassen kautta.

Eilen oli myös ensimmäinen junaliikenteen sosiaalinen mielenilmaus, eli lakko, kun SNCF seisotti joka toista Versaillesin ja Pariisin välistä junaa iltapäivän. Liikkumiseen liittyen piti kertoa vielä, että sain tänään oman NAVIGO-matkustuskorttini. Kyseessä on vähän YTV:n matkakorttia vastaava kortti, mutta kuvalla varustetuna. Kortti tuli nopeasti, neljässä päivässä, sillä tein tilauksen vasta viime sunnuntaina. Täällä alkoi myös tänään kesäalennukset, osa porukasta meidänkin työpaikalla otti kuulemma vapaapäivän vaan ehtiäkseen ensimmäisenä ostostelemaan. Lauantaina täytynee jatkaa lähialueen museoihin tutustumista ja käydä poikkeamassa juuri tunti sitten (VIP-vieraille) avattuun fnac-elektroniikkaketjun uuteen Apple-myymälään tässä ihan nurkilla Boulevard Saint-Germanilla. Nytpä nautiskelen affogatoni (jäätelöpallo jonka päälle kaadetaan kuumaa kahvia) loppuun ja siirryn kotiin valmistautumaan tulevaan työpäivään.