Ulkoilmaelokuvia

Noniin. Synttärit on vietetty ja vuosia taas yksi lisää. Kiitos kaikille muistaneille!

Aloitetaan vähän muulla kuin Pariisi-aiheella. Olen tänä kesänä tutustunut ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin kirjoihin. Ostin lentokentältä pokkarina Englundin kirjan Suuren Sodan Vuodet(1993, 680s.), joka kertoo Kustaa II Adolfista ja Ruotsin suurvalta-ajasta 30-vuotisen sodan aikana. Saatuani sen luettua oli pakko jatkaa samoin tein Voittamattoman (2001, 864s.) kanssa, joka taasen kertoo Kaarle X Kustaan seikkailuista. Trilogian täydennykseksi on tulossa vielä kolmas kirja, joka kertoo mm. Kaarle XI:n reduktiosta. Nyt sain Annilta lahjaksi Englundin uusimman, Kuningatar Kristiinan elämäkerran (2006, 180s.). Englund kirjoittaa hauskasti ja mielenkiintoisesti sekä tuon ajan tapahtumista että elämästä ja yhteiskunnasta yleisesti. Kirjat ovat aika vaikuttavaa luettavaa myös tieteellisestä näkökulmasta, Englund onkin valittu Ruotsin akatemian jäseneksi. Sadepäivät eivät ole olleet niin suuri haitta kun on voinut uppotua lukemaan. Myös kauniin päivän voi käyttää lukemalla vaikkapa Luxembourgin puistossa puun varjossa :-)

Sadepäivistä mainittakoon kuitenkin viime torstai, jolloin manasin Ranskan maan syvimpään rakoon. Tarkoitukseni oli töitten jälkeen lähteä tutustumaan Marie Antoinetten kylään Versaillesin puistossa, mutta ennustuksista ja kauniista aamupäivästä huolimatta (tai juuri sen takia) sain kirjamellisesti märkää rättiä naamalle kun astuin toimiston ovesta. Harmitti sen verran, että kiroilin mielessäni seuraavat kaksi tuntia, söin Elovenaa ja lähdin juoksemaan paineita pois. Puolentoista tunnin lenkki Eifel-tornin ympäri ja joenrantaa ees-taas helpotti kummasti. Sää olikin sateen lakattua syksyisen raikas ja kostea, helppo juosta siis. Täällä muuten osa lehtipuista tiputtaa jo lehtiään, luullen syksyn koettavan.

Perjantaina sain työkaveriltani vinkin mennä katsomaan La Villetten ulkoilmanäytökseen Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä. Koskapa ei ollut muutakaan tekemistä, niin menin paikalle jo hyvissä ajoin ennen auringonlaskua (jolloin elokuva ohjelmanmukaan alkaa) ja sain nauttia Ben&Jerrysin ilmaisesta jäätelöstä. Sää ei tosin edelleenkään ollut liian lämmin. Elokuvanäytös itsessään oli mukava tilaisuus, varsinkin kun panostin 6 euroa vuokraamalla rantatuolin ja huovan. Ranskalaiset ovat sivistyskansaa, ja ihmiset katselivat elokuvaa suurelta (10*20 metriä) ilmatäytteiseltä valkokankaalta pitäen samalla rauhallista piknikkiä nurmikolla. Aplodit annettiin luonnollisesti elokuvan pääteteksi, vaikka Kaurismäki ei ehkä olekaan mikään hirvittävän helppoa elokuvaa.

Lauantaina selviydyin Stalingradin (!) asemalle ja nousin Bobignyyn menevään ilmaiseen kanavalaivaan. Reitti kulki Pariisin koillisia kanavia pitkin Bobignyn esikaupunkiin josta hyppäsin metroon ja matkustin takaisin Villetteen. Koskapa konservatorion yhteydessä oleva soitinmuseo oli suljettu, jäi minulle aikaa nauttia mukava kana-club Cafe de Musiquessa. Lopulta kävelin siitä kotia Canal St. Martinia pitkin ja seurasin jokiristeiliöiden sulutusta kanavan pikkuruisilla suluilla. Satun kutsumana menin sitten takaisin Villetten ulkoilmaelokuviin, jossa tälläkertaa näytöksessä oli 1940 valmistunut häähöpsötys Philadelphia Story (Grant, Hepburn, Stewart).

Sunnuntai alkoi arpomisella josko lähtisin ulos vai jäisin sisään lukemaan. Lopulta sade ratkaisi puolestani ja jäin lukemaan synttärilahjakirjaani. Ulos lähdin vasta kolmen maissa nukuttuani ensiksi pienet päiväunet ja suuntasin taas Villetteen, tällä kertaa Cite de la Science et Industrien näyttelyyn. Kyseessä on Heurekan tapainen luonnontieteen näyttely, tosin vaan puolet suurempi ainakin pinta-alaltaan. Vakituisessa näyttelyssä parasta antia tarjoili ääni- ja kuvanäyttelyt, sen sijaan esim. lento- ja autoliikenne näyttelyt vaikuttivat vähän vanhanaikaisilta ja ranskalaisen teollisuuden mainosnäyttelyiltä. Kummallista täällä muuten on, että elokuussa loma-aikaan monet näyttelyt ovat suljettuna. Cite La Vilettessäkin kolme kuudesta vaihtuvasta näyttelystä oli suljettuna. Sama ihmetys koskee kyllä muitankin museoita (esim. soitinmuseo). Illalla kävimme vielä lasillisella Satun ja Fredin kanssa kulmakuppilassa.

Pariisi on sen verran suuri kaupunki, että täällä tapahtumia riittää, mutta ongelmana on se, että haluamansa tapahtuman löytäminen ei aina ole kovin helppoa, kun kaikenkattavia ohjelmalehtisiä tai nettisivuja ei tahdo olla. Näin loma-aikana tämä vielä korostuu kun ne vähäiset mielenkiintoiset tapahtumat hukkuvat järjettömän kokoisten galleria- ja taidenäyttelymainosten väliin. Eilen olisi ollut alamäkimaastopyöräilyä Pariisin keskustassa Sacre Coeurilla, mutta tämänkin näin vasta jälkeenpäin telkkarista. Kaikkea ei voi saada, mutta joskus tuntuu ilmoittelun perusteella, että osa tapahtumista on piilotettu tarkoituksella mm. turisteilta ja suunnattu vain "oikeille" pariisilaisille. Ilmoittelu luonnollisesti vain ranskaksi. Esim. Paris Plagea (rantakopperot mm. Seinen varrella) ei oikein mainostettu missään turisteille, sillä se oli selkeästi Pariisin kaupungin kaupukilaisille järjestämä tapahtuma.